”Oho!”, sanoivat Olli ja laulujoutsen, kun jääkylmään veteen mulskahtivat.
Tänään kävin kahden välipäivän jälkeen Tyyrinivirralla. Alku kuvauksille oli jääkylmä, sillä asentaessani jalustaa riittävän vahvana pitämälleni jäälle sain todeta olleeni väärässä. Jää murtui allani ja putosin 50 cm syvään jääkylmään veteen.
En kuitenkaan ollut asiasta moksiskaan, enkä antanut lievästi kastuneiden jalkojeni häiritä sitä mitä olin tullut tekemään: syöttämään ja kuvaamaan joutsenia.
Paniikkiin en missään vaiheessa joutunut, sillä olen hyvin kokenut jäänsärkijä. Tämä ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta, kun aiheutin varomattomuudellani itselleni vastaavan onnettomuuden. Edellinen kerta oli sattunut joen rannalla sekin. Silloin olin kuvaamassa yli 20 asteen pakkasella koskikaroja Viitasaaren Kymönkoskella.
Ei varmaan myöskään ollut ensimmäinen kerta, kun videolle kuvaamistani kolmesta joutsenesta yhden alla jää murtuu äänekkäästi ja lintu putoaa takaisin virtaan.
Tässä tapauksessa voidaan puhua jopa oikeudenmukaisesta tapahtumasta, sillä kyseinen lintu yrittää usein estää muita joutsenia saamasta kaikille virran joutsenille tarkoitettua ruokaa.
Ps. Sananlasku sanoo: ” “Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle.” Jonkun kyllä pitäisi korjata se muotoon ”Kun sä kuulet laulujoutsenen äänen, ..”