Kivessä näkemäsi kasvot voivat olla pareidolia – ihmisen kyky nähdä tuttuja hahmoja mielivaltaisissa muodoissa luonnossa

Pareidolia, jäinen valkea siipi, v. 2018.

Pareidolia on hyvin mielenkiintoinen ilmiö, joka liittyy ihmisen tapaan hahmottaa näkemäänsä tai kuulemaansa. Itse sanan juuret ovat syvällä munaiskreikassa, jossa termin alkuosa para-  tarkoitti ’lähes’ ja loppuosa eidos ’ ulkonäkö’ tai ’muoto’.

Näköaistimuksen perusteella syntyneessä pareidoliassa, jota pidetään optisen harhan alalajina, on kyse siitä, että yksilö mielestään näkee tutun tai merkityksellisen hahmon – usein kasvot – jossain hyvinkin satunnaisessa tai mielivaltaisessa muodossa. Luonnossa ihmiset yleisimmin havaitsevat tällaisen itselleen tutun hahmon esim. kallioiden muodoissa, kivien pinnoilla, taivaalla olevissa pilvissä tai savussa.

Meissä suomalaisissa tällaisen tuttuuden tunteen voi ymmärrettävästi synnyttää myös jokin lumessa tai jäässä nähtävä muoto. Hyvin yleisiä ovat lisäksi erilaiset valojen ja varjojen synnyttämät pareidoliat.

Mielenkiintoista pareidolia-ilmiössä on se, että päinvastoin kuin muissa optisen illuusion – jollainen pareidoliakin siis on – alalajeissa, eri yksilöiden tulkinnat näkemästään saattavat poiketa hyvinkin paljon toisistaan. Osa ei välttämättä edes havaitse minkäänlaista merkityksellistä muotoa tai hahmoa.

Niin järjenvastaiselta kuin ilmiö ensinäkemältä saattaa hiukan tuntua, sillä arvellaan kuitenkin olleen suuri merkitys ihmislajin evoluutiossa. Lajimme yksilöiden hengissä säilymisen kannalta on nimittäin ollut erittäin tärkeää, että he ovat kyenneet mahdollisimman nopeasti havaitsemaan ja tunnistamaan esim. uhkaavan kasvonilmeen tai hahmon voidakseen sitten toimia tilanteen vaatimalla tavalla.

Sillä, että tämä on saattanut johtaa usein hyvinkin epätarkkoihin ja jopa vääriin tulkintoihin näköhavainnosta, ei katsota olleen merkitystä. Hengissä selviämisen kannalta ratkaisevaa on ollut havainnon nopeus, ei tarkkuus. Tästä nopeuden painotuksesta kertoo sekin, että tieteellisissä tutkimuksissa on selvinnyt, että aivomme reagoivat pareidoliaan nopeammin kuin oikeisiin ihmiskasvoihin.

Lähteet:     Englanninkielinen Wikipedia     Ranskankielinen Wikipedia,  

Vastikään tein Facebook-sivullani seuraajilleni testin, jossa pyysin heitä kertomaan, minkä hahmon he mahdollisesti näkivät yllä olevan kuvan jäämuodostumassa. Pieneksi yllätyksekseni he lähes poikkeuksetta näkivät siinä siiven. Aivan kuten itsekin olin luonnossa kuvaushetkellä nähnyt.

Sen sijaan kun vähän myöhemmin tein uuden,tällä kertaa videopohjaisen testin, tulos ei enää ollut toivomani. Vain muutama videon nähnyt näki alla olevalla videolla sen jään muodostaman pään tai kasvot, jotka itse ”kuvittelin” näkemäni.

Pareidolia-ilmiö on minua kiinnostanut itse asiassa jo vuosia, vaikken ollut kuullut termiä kuin vasta jokin aika sitten, kun eräs Facebook-seuraajani valisti minua asiassa. Todisteeksi pitkäaikaisesta kiinnostuksestani aiheeseen olen kerännyt alle joitakin vuosien mittaan kuvaamiani erilaisia luonnossa näkemiäni hahmoja.

Kuviin ei ole lisätty yksityiskohtia jälkikäteen kuvankäsittelyn avulla, eikä yksittäisiä yksityiskohtia ole millään tavalla korostettu. Oranssista siirtolohkareesta on kuitenkin osin häivytetty hahmon nenän poikki kulkeva tumma puun varjo.

Pareidolia, kasvot, suuri siirtolohkare, Suonenjoki, v. 2009.

Pareidolia, lepäävä oranssi ihmishahmo, ylävartalo, suuri siirtolohkare, 2009.

Alla olevaan suureen kiviseen miehen päähän liittyy hauska tarina: Olin juuri ollut erään helsinkiläisen toimittajan kanssa RautalamminTyyrinvirralla, kun houkuttelin hänet suostumaan piipahtamaan kanssani Haavikkolehdon lohkarealueella. Kun sitten pysäytin autoni tämän aivan metsäautotien varressa lepäävän siirtolohkareen eteen, kysyin häneltä, näkeekö hän kivessä mitään erikoista. Toivomani vastaus tuli heti: “Sehän on ihmisen pää!”

Pareidolia, hattupäinen ihmisen pää, kasvoprofiili, siirtolohkareessa, Suonenjoki, 2012.

Pareidolia, leppeät sammaleiset kasvot,Puolanka, Hepoköngäs, 2004.

Seuraava pareidolia, suuren lohkareen kyljessä sammaleen alla vatsallaan nukkuva suurinenäinen mies, sattui puolestaan silmiini piekanakuvausten yhteydessä Suonenjoen siirtolohkarealueella kesällä 2009. Päinvastoin kuin ehkä itse kuvassa, koominen “maahinen” oli luonnossa erittäin selvästi havaittavissa kauempaa katsottuna.

Nyt vuosia myöhemmin kuvaa silmäellessäni hahmo ei enää kuitenkaan erotu aivan yhtä helposti. Toisaalta uutta on se, että näen nyt nukkujan alla myös toisen ihmishahmon. Kyllä ihmismieli on ihmeellinen!

Pareidolia, sammalen alla nukkuva suurinenäinen mies, siirtolohkare, Suonenjoki, v.2009.

Alla oleva suuren kiven pinnalla olevat suurinenäisen ihmisen kasvot ovat itselleni olleet ensimmäisen siirtolohkareparedolian ohella ehkä täydellisimmät  paredoliat. Niin luonnossa kuin kuvissakin ne ovat joka kerran tehneet minuun saman vaikutuksen kuin, minkä ne tekivät ne ensimmäisen kerran nähdessäni.

Pareidolia, isonenäisen ja jykeväleukaisen miehen kasvot kivessä, Suonenjoki, v. 2011.

Seuraava paredolia, joka on jälleen osa suurta siirtolohkaretta, on tehnyt minut aina mietteliääksi: Näen profiilikuvassa kaikki kasvojen tunnistamiselle merkityksellimmät osat kuten (suljetun) silmän, nenän, suun ja leuan. Jostakin syystä kasvot eivät kuitenkaan vaikuta minusta erityisemmän ihmismäisiltä.

Pareidolia, kivinen pää, Haavikkolehto, Suonenjoki, v. 2012.

Viimeinen kiviin liittyvä kuva on sen takia mielenkiintoinen, että siinä olevassa oman puutarhani kivessä näkemäni hahmo – aurinkokuningas Ludvig XIV aikalainen, pitkäperuukkinen hovimies – on minulle hyvin tuttu ranskankielen opintojeni sekä useiden Versailles’n käyntieni kautta. Onkin sitten aivan eri asia, mitä kuvassa näkee henkilö, jolle tuon Ranskan itsevaltiaan hallitsijan hovielämän erikoisuudet eivät ole yhtä tuttuja. (aito Aurinkokuninkaan pää)

Pareidolia, Ludvig XIV:n pään profiili kiven pinnalla, Suonenjoki, v. 2012.

Useimmat luonnossa mielestäni näkemät hahmot ovat aina liittyneet siirtolohkareisiin, joita esim. nykyisellä kotipaikkakunnallani Suonenjoella riittää yllin kyllin. Alla oleva vanhassa palaneessa kannossa näkemäni hahmo on kuitenkin joskus kymmeniä vuosia sitten raivonneen metsäpalon seurasta.

Pareidolia,ulvova koira, palanut kanto, v. 2009.

Usein näemme myös erilaisissa jääpinnoissa tai jäämuodostumissa mielestämme hyvinkin tunnistettavia hahmoja. hahmoja. Alla oleva koristeellinen jäämuodostuma oli syntynyt aallonmurtajan kylkeen talvimyrskyn seurauksena v. 2015.

Pareidolia, jäiset ihmishahmot, Iisvesi, Suonenjoki, v. 2015.

Edellinen kuva oli otettu Suonenjoella, kun taas seuraava näkymä on peräisin Rautalammin Kerkonkoskelta. Kuvassa on pienessä koskessa ollut kivi, jonka päälle oli muodostunut paikoin läpinäkyvä jääkerros. Jään alla näin kuvaushetkellä ja yhä edelleen  nuoren lapsen – mielestäni tytön – kasvot.

Pareidolia, lapsen kasvot jään alla, Kerkonkoski, Rautalampi, 2014.

Toki pareidolia voi olla myös ihmisen toiminnan seurausta, kuten alla olevasta kuvasta käy ilmi. Siinä on nähtävissä osa ihmisen mustista kasvoista, jonka keltaiset silmät tuntuvat tuijottavan jonnekin ohitseni. Liekö kasvot kuvastavat metallisen suojelukyltin polttajan sieluntilaa ja asennetta sääksen suojeluun.

Pareidolia, kasvot, poltettu sääksen pesäpuun suojelukyltti, v. 2006.

Ihmisen toiminnan seurausta olivat myös alla oleva suuressa sorakasassa näkemäni kulmikkaat, lähes robottimaiset kasvot. Taiteilijana oli aivan ilmeisesti ollut suuri kaivinkone.

Kasvot sorakasassa, kalliolouhos, Suonenjoki, 2017.

Alla oleva kuva poikkeaa siinä kaikista edellisistä kahdella tavalla. Ensinnäkin se on otettu ulkomailla, suuremmoisen kauniilla Madeiran saarella. Mutta mikä huomionarvoisinta, kuvassa nyt näkemääni pyöreähköä avosuista peikkohahmoa en tietenkään voinut nähdä itse kuvaustilanteessa, vaan vasta kuvaa jälkikäteen tutkiessani.

Hämmentävää kuvassa taas on se, että kuvaa kauemmin katsoessani peikon hahmo välillä tuntuu katoavan, ja sen korvaa käsivarret auki eteenpäin suu avoimena syöksyvä mies. Hetken päästä on kuitenkin taas sen vuoro kadota ja peikon palata näkyviin.

Pareidolia, peikko aallossa, Madeira, v. 2012.

Katso myös nämä:

Hylätty Nalle vierailee Suonenjoen Peurakankaan siirtolohkarealueen luolassa Suonenjoen melkoinen kummakivi ja ennestään tuntematon rakoluola Asemakadun kaupan seinä – Suonenjoen kulttuurinähtävyyksiä. Seikkailin korkealla kalliojyrkänteellä – Näe tulokset Retkipaikassa. Esittelen Suonenjoen Peurankankaan luolat Retkipaikassa. Lohkarealueen kuvaus Retkipaikassa. Suonenjoen Kuolemanvuori Retkipaikassa. Uusi löytö! – Kiipeä kanssani Kurkivuoren ylärinteille etsimään lisää jääputouksia Hylätty Nalle ja Suonenjoen suuri lippaluola uima-altaalla Kuukkelien kaa Kun puro pysähtyi ja pisarat mittasivat aikaa – Pysähdy ihmettelemään luontoa. Haapana uhmaa tyrskyjä – Harvinainen tilannekuva 44