Näe kun salama iskee äänekkäästi jyristen kahdesti lähelle – Videolta paljastui salaman yllättävä väri

Viime elokuun toisena päivänä voimakas ukkorintama nousi suoraan talomme ylle. Tätä ei ollut tapahtunut useampaan vuoteen, sillä ukkoset näyttävän säännöllisesti ohittavan pitkän kotiharjuni, Suonenjoen Lintharjun. Ja sen harvan kerran kun ukkosfanina olen päässyt ukkosen mahtavista ääni- ja valonäytöksistä parvekkeeltani nauttimaan, silloin kyseessä on aina ollut tavanomaista voimakkaampi ukonilma.

Niin nytkin. Pari kertaa salama näytti jopa iskevän todella lähelle, ehkä vain muutaman sadan metrin päähän. Iskun kohdetta en myöhemmin löytänyt, mutta kaukana se ei voinut olla, sillä vielä seuraavana aamuna pihallani tuoksui palaneen hiilen haju.

Kun sitten myöhemmin tutkin myöhemmin ruutu kerrallaan kahta videolle taltioitunutta salamaa, minulle paljastui jotain yllättävää: Vaikka en ollut salamointia seuratessani tai niistä kuvaamiani videoita myöhemmin tarkastellessani sitä huomannut, niin yksittäiskuvien mukaan molempien salamaniskujen aikana taivas oli hyvin lyhyeksi hetkeksi värittynyt purppuraksi (lilaksi). Ensimmäisen salaman (kuva alla) aikana purppuraa väriä oli kuitenkin vain yhdellä ruudulla, mutta toisen voimakkaamman salamoinnin aikana purppuraksi värittyneitä ruutuja oli useita.

Salama värjää taivaan purppuraksi.

Koska en mielestäni ollut nyt tai koskaan nähnyt muita kuin valkoisia salamoita, päätin yrittää selvittää asiaa ja katsoa millaista tietoa salaman väristä oli netissä saatavilla. Etenkin sellaista tietoa, jollaista minunlaiseni perushumanistin olisi mahdollista ymmärtää ilman fysiikan merkittäviä lisäopintoja.

Valitettavasti ilmiön selvittäminen oli paljon työläämpää ja aikaa vievempää kuin olin saattanut aavistaa. Mikä pahinta, en myöskään onnistunut löytämään yksiselitteistä selitystä kuvassa näkyvään salaman väriin. Yrityksen puutteesta se ei kuitenkaan jäänyt kiinni: Aluksi etsin tietoa tietenkin suomen kielellä, mutta en löytänyt yhtään salaman väriä käsittelevää suomenkielistä tekstiä. Niinpä seuraavaksi etsin tietoa englannin kielellä, ja löysin eräältä foorumilta pitkän ja hyvin perusteellisen kuvauksen, jossa väitettiin salamoinnin yhteydessä nähtyjen eri värien olevan seurausta esimerkiksi siitä, minkälaisen ilmamassan lävitse salamassa purkautuneet valoaallot ovat kulloinkin kulkeneet.

Tekstin mukaan itse salamat todella ovat aina väriltään valkoisia, mutta niitä ympäröivä ilma lähes aina muuttaa hetkeksi väriään energian purkautumishetkellä. Se, minkä värin ilma kulloinkin tuolloin silmissämme saa, riippuu esim. salaman lämpötilasta, sademäärästä ja ilmakehässä olevista saasteista ja pölyhiukkasista. . Esimerkiksi yleisimpänä pidetyn värin, purppuran (lilan) sanotaan olevan seurausta suuresta sademäärästä.

Myös sinisiä salamoita nähdään yleisesti. Tämän värin uskotaan olevan peräisin pölyhiukkasista, jotka hajottavat salaman valoa samalla tavalla kuin ne hajottavat auringonvaloakin saaden samalla taivaan näyttämään siniseltä.

Valkoiset salamat eivät sen sijaan yhtä yleisiä kuin edelliset, vaikka salaman säteilemä valo itsessään on siis aina valkoista. Syy tähän on tietenkin kirjoittajan mukaan siinä, että ilma on harvoin puhdas erilaisista valoa hajottavista tai taittavista tekijöistä.

Edellisiä harvemmin sen sijaan nähdään keltaisia salamoita, joiden lämpötila on tiettävästi matalampi kuin kaikkien edellisten. Lisäksi salaman keltaisen värin uskotaan liittyvän pienempään ilmankosteuteen. Niinpä keltaisen salaman näkeminen voi ennakoida vähäsateisen ukkorintaman tuloa. (https://www.netweather.tv/forum/topic/83505-the-colours-of-lightning/)

Yllä olevan ilmeisen yleisen käsityksen salaman väristä puolestaan kumosi seuraavaksi ranskan kielellä tekemäni haun tulos, jossa lakonisesti todettiin edellisessä tekstissä esiintyneiden väittämien olevan yksinkertaisesti vääriä. Samalla tekstin kirjoittaja tarjosi värien näkemiselle toisenlaisen selityksen, jonka mukaan salaman väri on suhteessa salamasta purkautuvan valon aallonpituuteen, joka puolestaan riippuu salaman energiapurkauksessa mukana olevien atomien energiatasoista. Niinpä kun ilmakehän yleisimpien atomien,  typen (78%) ja hapen (21%), energiavaraukset ovat erilaiset, myös niiden tuottamat valonpituudet ovat erilaiset, minkä seurauksena typen tuottama valo on punertavaa ja hapen sinertävää. Yhdessä näiden yleisten kaasujen tuottama valo on puolestaan purppuraa, jonka tämäkin teksti toteaa olevan salamoiden yleisimmin havaittu väri. Lisäksi jos atomien viritystila on hyvin korkea, niiden tuottaman valon aallonpituus lyhenee ja muuttuu väriltään sinisemmäksi. Jos taas niiden viritystila on matala, valo muuttuu punaisemmaksi.

Sen sijaan ilmassa oleva vähäinen vesi – oli se sitten sadetta tai rakeita – tai muut hiukkaset kuten pöly eivät tämän kirjoittajan mukaan vähäisyytensä takia vaikuta lainkaan salaman väriin, sillä niitä on ilmassa yleensä vain yksi prosentti. Parhaimmillaankin, esimerkiksi rankkasateen seurauksena, ilmassa olevan veden määrä voi nousta korkeintaan kahteen prosenttiin, mikä hyvin vähäinen määrä verrattuna typen ja hapen määrään.

Lisäksi kirjoittajan mukaan on mahdollista, että myös havainnoijan etäisyys salamasta vaikuttaa hänen näkemänsä salaman väriin. Mitä kauempana havaittu salama on, sitä punaisemmalta se näyttää, kun taas lähempänä olevat salamat näyttävät sinisemmiltä tai violetimmilta. Tästä hänellä ei sanomansa mukaan kuitenkaan ole tutkittua tietoa. (https://forums.infoclimat.fr/f/topic/987-la-couleur-des-%C3%A9clairs/?do=findComment&comment=2502240)

Niin vakuuttavilta kuin edellisen tekstin perustelut salaman eri väreille omille kielitieteilijän aivoille näyttivät, en kuitenkaan uskaltanut luottaa omiin hyvin vajavaisiin tietoihini fysiikasta, vaan lähetin yhteenvedot molemmista teksteistä fyysikkoystävälleni. Vastaukseksi hän lähetti minulle pätkän tähtieteellinen yhdistys Ursan julkaisusta vuodelta 1993, jossa sanottiin salamakanavan voimakkaan  kuumenemisen pääsalaman aikana saavan siinä olevien hapen sekä typen atomit ja ionit virittymään ja lähettämään valoa niille ominaisilla aallonpituuksilla. Näistä suurin osa on kuitenkin ihmissilmälle näkymättömiä, mistä syystä silmä näkee salaman sinertävänä. (Ukkonen ja salamat, Tapio J. Tuomi, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, nro 46, 1993).

Sinertävällä julkaisussa tarkoitettaneen sinertävää valkoista (blueish white), johon termiin törmäsin toisessa myöhemmin löytämässäni englanninkielisestä salaman väriä käsittelevässä lähteessä ja jonka silmä näkee valkoisena. (https://physics.stackexchange.com/questions/271211/why-is-the-color-of-lightning-white-or-blue-rather-than-nothing )

Mitä tästä siis opin? En mitään, sillä yksikään löytämistäni lähteistä ei siis tarjonnut kiistatonta vastausta kamerani tallentamaan salaman purppuraan väriin. Tässä vaiheessa turhauduin, enkä enää jaksanut selvittää sitä, voisiko värin taustalla ollakin kameran kennon väärä tulkinta salaman väristä. Tätä olin nimittäin alun perin itse epäillyt, ja tästä antoi myös viitteitä aiemmin löytämäni englanninkielinen teksti, jossa kerrottiin filmille kuvattujen salamoiden eri värien erilaisten olevan seurausta käytetyistä filmilaaduista. Digikameroista lähde ei puhu valitettavasti mitään. (http://stormhighway.com/what_color_is_lightning.p)

Palaan aiheeseen jahka jaksan.

Katso myös nämä:

Mahdollinen erittäin harvinainen aavikkohaukka pelastettiin Kuopiossa – Näe lintu videolla. Katso kuinka leppälintu sheikkaa! Ja todella kauan. Voita pelkosi ja kuuntele kuinka salama lyö ja ukkonen jyrisee todella lähellä. Vanha ystäväni naurulokki Lontoosta yllätti minut täysin Varis kuuntelee Edith Piafin laulavan ”Non, je ne regrette rien”. Rauhallisia kevätiltoja metsäjäniksen seurassa – Videolla hellyttävimmät hetket Hengähdä hetki ja kuuntele ja katso mieltä rauhoittavaa takkatulta. HD-video. Hauska, hauskempi, hauskin – Harakka tekee hidastetun voltin videolla. Näe ja kuule kuinka harmaahaikarat keskustelevat äänekkäästi täysikuun valossa. Apua! Orava ja sen poikanen piirittävät minua – Katso hellyttävä video. Metsäkauriin hirmu pomppu – Luontokuva joka meni täysin pieleen. Videolla Kerkonkosken kaunis talvinen koski-idylli myllyineen