Naavojen paluu ilahduttaa töyhtötiaisia, korpimetsän punkkareita

Töyhtötiainen naavametsässä

Muistan päivän kuin eilisen: Toistakymmentä vuotta sitten huomasin erään syrjäisen metsäautotien reunassa kuusia, joiden oksista roikkui tutunnäköisiä pieniä partoja. ”Naavaa!”, totesin hämmästyneenä. Ei sen takia, ettenkö olisi aiemmin koskaan nähnyt tuota koskemattomille korpimetsille tyypillistä näkyä. Ei, vaan sen takia, että yht’äkkiä tajusin, etten ollut nähnyt vastaavaa määrää ja vastaavankokoisia naavakasvustoja sitten lapsuuteni Kuhmon erämaissa.

Toki olin naavat tuolloin hyvin tietoinen siihen aikaan Kuolan teollisuuden päästöjen aiheuttamien happosateiden aiheuttamasta naavakadosta, mutta asia ei ollut koskaan koskettanut minua tunteiden tasolla. Vasta nähdessäni uudelleen tuon lapsuudestani niin tutun karvaisen jäkälän ymmärsin omakohtaisesti, mitä luonnossamme oli siinä välissä tapahtunut.

Töyhtötiainen naavametsässä

Onneksi 70-90-lukujen naavakato ei ollut pysyvää, ja aivan viime vuosina olen saanut ilokseni havaita naavojen palanneen takaisin. Jopa siinä määrin, että viime kesänä löysin useita paikkoja, joissa puista roikkui todella runsaasti naavaa. Olipa eräs nuorehko kuusi niin täysin naavakasvuston peittämä, että itse puuta oli vaikea erottaa naavojen alta.

Kehityksestä on syytä olla iloinen kahdestakin syystä: Ilman naavaa jokaiselle suomalaiselle tärkeä metsä on kuin parraton joulupukki. Toisaalta naavojen runsastuminen on vastaansanomaton merkki ilmansaasteiden vähenemisestä. Ja se jos mikä on hyvä uutinen!

Töyhtötiainen naavametsässä

Sen sijaan hyvä uutinen ei ole se, että kaikkien rakastama kuusimetsien persoonallinen asukki, töyhtötiainen, on nyt julistettu uhanalaiseksi lajiksi maassamme. Olisi todella suuri häpeä, jos joksu tulevina vuosikymmeninä tämä luontomme punkkari taantuisi siinä määrin, että vain ani harvat saisivat sen nauttia sen niin persoonallisesta ulkonäöstä kuin käytöksestäkin.

Töyhtötiainen naavametsässä

Itselläni on kuitenkin ollut onni saada seurata naavaisella kuvauspaikallani kolmea eri yksilöä. Itse asiassa en ole kuitenkaan ollut paikalla niitä vaan puukiipijöitä kuvatakseni.  Puukiipijäkuvat ovat kuitenkin jääneet valitettavan vähiin, mutta onneksi olen edes saanut talteen kohtuullisen määrän kuvia eri tiaislajeista, joille on aina käyttöä sanomalehtityössäni.

Niin eikä unohtaa sovi myöskään lempilintujani kuukkeleita, jotka ovat silloin tällöin käyneet ilahduttamassa naavaista mieltäni.

Kuukkeli kurkistaa naavojen välistä

P.s.  Olen käyttänyt tässä yhteydessä naava-nimeä kaikista partamaisina roikkuvista jäkälistä tietäen aivan hyvin, että näkemäni ja kuvaamani jäkälät ovat ilmeisesti voineet olla myös luppojäkäliä. Syy tähän on yksinkertaisesti oma tietämättömyyteni: En ole perehtynyt näihin hyvin paljon toisiaan muistuttaviin lajeihin siinä määrin, että uskaltaisin väittää tunnistavani ne erehtymättä.

Katso myös nämä:

Kuukkelini naavametsässä. Kuuntele kun kaikkien rakastama mutta nyt uhanalaiseksi vajonnut töyhtötiainen antaa sinulle ääninäytteen Pieniä tiaisia ja suuria naavatuppoja. Töyhtötiainen kuukkelimetsän tunnelmissa Tiaiset ovat kuukkelieni naavametsän asukkaita – Katso video. Sadepäivien kuukkelikuvia Kuukkelin lähikuvia ja vienoa jutustelua Naavametsän kuukkelit Terveisiä kuukkeli Tähtiotsalta. Terveisiä kuukkeleilta – Katso video niiden ruokailusta. Lintujen luksuskoteja – Sokean kanan seikkailuja, osa 1. Pyrstötiainen ihailee peilikuvaansa – Harvinainen tilannekuva 59