Muuttavia valkoposkihanhia historiallisen huikealla hanhiviikolla – Arkiston helmi, v. 2006.

Kommentoi

Valkoposkihanhet  muuttoaurassa Suonenjoen Hirvolassa. Alla oleva selostus Savossa melko harvinaisesta hanhien joukkolaskutumisesta eri puolille Sisä-Savoa lokakuussa 2006 perustuu kahteen tuolloin kirjoittamaani artikkeliin tapahtumasta.

Artikkelin kaikki kuvat on kuvattu tuon yhden viikon aikana.

Historiallisen huikea hanhiviikko

Lokakuun alussa 2006 toteutui monen savolaisen lintuharrastajan unelma: Pohjoisten hanhien massamuuton valtaisat lintukolonnat kulkivat normaalia läntisempää reittiä, joten täälläkin päästiin maistelemaan tätä yhtä lintumaailman mahtavimmista näytöksistä. Yksin Rautalammin Kiesimän kanavalla lintuharrastajat laskivat yhtenä päivänä yli 5000 sepel- ja valkoposkihanhea.

Kuvan muuton todellisesta mittakaavasta antaa kuitenkin Itä- ja Etelä-Suomessa lasketut sadattuhannet linnut. Olisivatpa pohjoisen tuulet joskus meillekin niin suosiollisia, että pääsisimme ihmettelemään tuota lähes taivaan pimentävää hanhenmarssia.

Mikä hienointa, osa linnuista malttoi lopulta pysähtyä hetkeksi lepäämään alueella. Ensin Rautalammin Vesterilään ilmaantui pellolle alle sadan valkoposkihanhen parvi. Kaiken hyvän lisäksi sain vieraillessani lintujen isänperheenä väliaikaisesti toimineen maanviljelijäperheen luona todistaa jotakin, joka jäi sydämeeni lähtemättömästi: Hanhiparvi lepäämässä tuulisen Niiniveden karikolla kuin kotikonnuillaan hyisen Jäämeren myrskyisillä luodoilla. Näky oli odottamattomuudessaan mykistävä. Valitettavasti vaillinaiset kykyni eivät riitä sen kuvaamiseen sanoin.

Myös Rautalammin Rastunsuon lintujärvelle laskeutui karttakoordinaattejaan tarkastamaan pieni joukko valkoposkihanhia. Nopeasti katsottuna valkoposkihanhen voi muuten sekoittaa eteläisenpään sukulaiseensa kanadanhanheen, joka on kuitenkin reilusti serkkuaan kookkaampi. Lisäksi kanadalaisen pään valkoinen ei levittäydy nokan yläpuolelle, eikä sen kaulan musta alue jatku rinnan puoleen väliin.

Hirvolan hirmu parvi

Suonenjoella puolestaan pysähtyi aluksi vain pienehköjä hanhitokkia. Pääosin linnut olivat meille tutumpia metsähanhia, mutta olipa joukkoon eksynyt Pohjoisen Jäämeren rantojen asukkeja, tundrahanhia. Aikuiset tundrahanhet erottaa helposti omasta metsähanhestamme nokkaa reunustavan valkean vyön perusteella.

Parempaa oli kuitenkin vielä tulossa, sillä Suonenjoen Hirvolan peltoaukealla kohtasi toisensa kaksi suurta hanhiparvea. Lintujen yhteenlaskettu määrä kohosi huikeaan 600 yksilöön. Voi vain kuvitella sitä kaakatuksen kakofoniaa, joka linnuista taivaalla lähti, kun ne lopulta päättivät jatkaa keskeytynyttä matkaansa kohti talvehtimisalueitaan. Oli päätähuimaava kokemus nähdä ensimmäistä kertaa noin valtavan lintumäärän kohoavan korkeuksiin ja muodostavan taivaalle suurenmoisen kauniin, pienistä helminauhoista koostuvan auran.

Oppinut ojassa

Kun pääsin vielä ihailemaan Suonenjoen Pirttilän pelloilla laiduntavia reilua sataa valkoposkihanhea, olo oli kuin olympiavoittajalla. Parempaa luontokokemusta ei kukaan voisi yhdeltä viikolta toivoa. Iloani ei himmentänyt edes uskollisen palvelijani toisen takatassun lipeäminen Pirttilän salakavalaan ojaan. Onneksi apu oli yhtä lähellä kuin lähin kännykkä, ja sain pikaisen avun traktorillaan hätiin kiiruhtaneelta kananmunafarmarilta..

Hanhien seuraaminen vei menneellä viikolla suuren osan vapaa-ajastani, mutta en valita. Kokemus oli unohtumaton ja lisäksi mahdollisesti ainutkertainen. On nimittäin todennäköistä, ettei vastaavaa hanhiaaltoa nähdä uudestaan näillä leveyksillä kuin vasta monien vuosien kuluttua.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.