Miten minusta tietämättäni tuli amerikkalaisen aseteollisuuden mannekiini.
Tänään Suomessa uutisoitu – USA:ssa asiaa on puitu jo pitempään – ilmeisesti täysin viattoman nuoren ampuminen ja teon suorittaneen miehen syyttämättä jättäminen palauttivat mieleeni ajan, jolloin olin kesätöissä ampujaohjaajana Camp Lookout-nimisellä lasten kesäleirillä Frankfortin pienessä kaupungissa Michiganissa.
Minulle kävi nimittäin vasta vuosia myöhemmin selville, millainen järjestö on NRA eli National Rifle Association (Kansallinen Kivääriliito), jonka kunniakirjoja ja suoritusmerkkejä auliisti jakelin nuorille ohjattavilleni.
NRA on Yhdysvaltojen mahtavan aseteollisuuden lobbausjärjestö, joka painostustoimillaan on ollut kaikin kuviteltavin tavoin estämässä Yhdysvaltojen aseisiin liittyvän lainsäädännön järkeistämistä.
Siis myös niitä yrityksiä, joilla on yritetty poistaa eräissä osavaltiossa vielä voimassa oleva laki, joka mahdollistaa kenen tahansa ampua hengiltä toinen ihminen, jonka epäilee uhkaavan jollain tavoin omaa asuntoansa tai henkeänsä.
Epäilys riittää.
Tässä uutisoidussa tapauksessa floridalainen vapaaehtoinen naapurustovahti oli epäillyt karkkiostoksilla käyneen 17-vuotiaan Trayvon Martin olevan vaarallinen ja oli surmannut tämän ampumalla.
Vuosien takaa muistan toisen tapauksen, jossa isä ampui myöhään illalla kotiin palaavan tyttärensä. Myöskään häntä ei tuomittu.
Omakohtaisen kosketuksen amerikkalaiseen väkivaltakulttuuriin sain samana kesänä, jona olin kesätöissä maassa: Olin tuolloin vieraana amerikkalaisen leiriohjaajakollegani perheessä Detroitissa, kun sain aamulla herättyäni lukea muutaman korttelin päässä edellisenä yönä tapahtuneesta murhatyöstä.
Tuntematon henkilö oli tunkeutunut yöllä omakotitaloon ja surmannut koko nelihenkisen perheen. Teolle ei siinä vaiheessa tiedetty mitään motiivia.
Voit lukea nyt esillä olevasta tapauksesta Helsingin Sanomien verkkosivulta tai tarkemmin CNN:n sivulta englanniksi.