Mikä tulikaan vastaani yöllisellä metsätiellä?

Olin toissa iltana puolen yön jälkeen erään kuvausidean perässä, josta ei tietenkään tullut mitään.

Palatessani kuvauskohteesta tieltä, aivan kuvakonini nokan edestä, lehahti jotain lentoon jokin tumma lintu. Kauas se ei kuitenkaan mennyt, vaan laskeutui n. 3o metrin päähän tien reunaan.

Niinpä hiljensin auton vauhdin lyllerrystäkin hitaammaksi, koska pelkäsin linnun mahdollisesti jäävän autoni alle.

Lähestyessäni auton valokeilassa seisovaa lintua, huomasin yllätykseni, ettei se tehnyt elettäkään lähteäkseen karkuun. Niinpä sain – tietenkin, sanot sinä – ajatuksen yrittää tallentaa tämä öinen kohtaaminen.

Onneksi minulla oli mukana muitakin objektiiveja kuin varsinaiset lintukuvausvälineeni. Yrityksen ja erehdyksen kautta parhaaksi osoittautui valovoimainen 70-200 mm:n zoomi.

Kuvaus ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertainen homma, sillä autosta ei voinut poistua, eikä kuvaaminen onnistunut edes aukaistusta ikkunasta. Niinpä minun oli tyytyminen tuulilasin lävitse otettuihin kuviin.

Seurustelumme kesti peräti noin puoli tuntia, jona aikana lintu vaihtoi muutaman kerran paikkaa. Tällöin ajoin sen perässä yhtä kovaa kuin etanat formula-ajoissa, eikä se siitä pahastunut. Päinvastoin yhden kerran se alkoi kaikessa rauhassa huoltaa höyheniään.

Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan, ja lopulta lintu ilmeisesti kyllästyi siihen, ettei suhteemme lainkaan edistynyt ja se lennähti siivet kuvakonini tuulilasia hipoen vähän matkan päähän taaksemme.

Minä ja kuvakonini poistuimme paikalta punainen peräpeili pimeydessä loistaen.

P.s.. Mikä se otus siis, loppujen lopuksi olikaan? – Lehtokurppa.

Katso myös nämä:

Mieleenpainuva lehtokurpan kohtaaminen – Arkiston helmi, v. 2008. Liikenne vaatii miljoonia eläinuhreja- Luontokuvaaja voi vaikuttaa, osa 4. Viirupöllö nälkäkuoleman partaalla – kipeä muisto myyräkannan romahduksesta talvella 2010 Västäräkkien munat muuttivat ilman vanhempiaan. Peilaileva pyrstötiainen eli kuinka lintu rakastui peilikuvaansa – Arkiston helmi, v. 2006. 100 vuotta vanhoja postikortteja, n:o 6: Poika ja lintujen kauralyhde, v. 1904. Kuinka pieni rusakonpoikanen päätyi autoni alle – Kuvitettu tosi tarina lapsille ja lapsenmielisille. Miksi aina käy näin? – Virtasalmelaisen harmaahaikaran masentava kohtalo. Sattuma pelasti peiponpoikasen yliajolta – Luontokuvaaja voi vaikuttaa, osa 5. Maailman ensimmäinen käkiaita – Arkiston helmi, v. 2004. Viikonlopun saldo: Käki hoitoon ja varpushaukka vapauteen Repsahdin telkkään – Tosi kertomus kuvaajan ja kuvattavan oudosta ystävyydestä.