Mieleenpainuva lehtokurpan kohtaaminen – Arkiston helmi, v. 2008.

Lehtokurppa, poikanen.

Tällä hetkellä varsinainen työ vie niin paljon aikaa, ettei sitä tahdo jäädä edes blogini ylläpitämiselle.

Onneksi on kuitenkin juttuarkistoni, jossa voin yrittää kaivaa lukijoideni unohtumattomia luontokokemuksia.

Monet niistä ovat tapahtuneet heille täysin yllättäen. Seuraavassa lyhyessä tarinassa nykyisin Nurmeksessa asuva lukijani kertoo elävästi omasta erikoisesta kokemuksestaan loppukesällä 2008:

Mieleenpainuva lehtokurppakokemus

– Tänään kävimme vaimoni kanssa sieniretkellä. Tietysti ilman kameraa.

Retken alkajaisiksi vaimo veitikka hyppää maantieltä ojan yli kuusikon reunaan ja huutaa: ” Täällä on joku linnunraato! Eikä se ole kovin vanha. Mutta hei, sehän liikkuu vielä! ”

Kun ehätän paikalle, maassa on lehtokurppa siivet levällään ja katselee meitä ihmeissään.

Yritän rauhoitella lintua sanomalla: “Onkos sinulle sattunut jotain?” ja kumarrun kääntääkseni sitä.

Tuolloin se yhtäkkiä hyppää siivilleen ja jättää yksin neljä altaan paljastunutta lentokyvytöntä poikasta!
Silloin saamme mekin siivet selkäämme ja häviämme paikalta kiireen vilkkaa.

Paluumatkalla käymme varalta tarkastamassa paikan, mutta perhe on kadonnut.

Hyvä niin.

Katso myös nämä:

Mikä tulikaan vastaani yöllisellä metsätiellä? Voihan vaskitsa – Arkiston helmi, v. 2004. Kuuntele kuinka lehtokurppa ääntelee lentäessään Viirupöllöperheen joulu tuli jo keväällä: Joulukertomus vuodelta 2003. Helmipöllö Ville hatun päällä – Hauska arkiston helmi, v. 2005. Jättiläismäinen porkkanan naatti ja rakastuneet lepät – Arkiston helmi, v. 2004. Viirupöllö aidalla ruskan aikaan – Arkiston helmi, v. 2006. Eksyneitä pelastamassa – Karanneiden kirjekyyhkyjen tapaus, v. 2006. Sumuisilta saloilta – Arkiston helmi, v. 2004. Eläimellistä menoa saunassa – Luontopakina – Arkiston Helmi, v. 2005. Mummeroisen jälkihavainnot ja Autoileva hiiri – Arkiston helmi, v. 2008. Kuukkeli pihassa – Totta vai taikaa? – Arkiston helmi vuodelta 2008.