Metsäjänis ja metsäkauris kohtaavat.
Toissapäivänä sain seurata hyvin mielenkiintoista tapahtumaa pellolla , jolla tiesin metsäjänisten käyvän päivittäin ruokailemassa. Niinpä olin käynyt paikalla useana päivänä ilman suurempaa onnea.
Tällä kertaa paikalla oli kuitenkin yllätyksekseni kolme metäskaurista, joista yksi – naaras – kantoi gps-seurantapantaa. Yhtään jänistä ei paikalla vielä ollut.
Ruokailtuaan aikansa kauriit tulivat hiukan lähemmäksi alkaen levätä ja märehtiä juuri syömäänsä ruohoa.
Tätä rauhallista idylliä seuratessa kului noin tunti.
Tällöin pellolla jo jonkin aikaa ruokaillut metsäjänis alkoi yllättäen lähestyä lepääviä kauriita. Aivan kauriiden luokse se ei kuitenkaan tohtinut mennä, vaan pysähtyi varovaisena tarkkailemaan kauriita.
Tässä vaiheessa alkoi sataa välillä lunta, välillä pieniä rakeita. Tilanteen edistyessä lumentulo koko ajan kiihtyi.
Eläinpsykologi kun en ole – vaikka usein pystyyn kokemukseni perusteella ennakoimaan eläinten seuraavia liikkeitä – en osannut arvata, mitä tuleman piti. Itse asiassa ajattelin, ettei mitään tapahtuisi.
Niinpä kuvittelin minulla olevan aikaa tarkastaa, miten hyvin kauriita tuijottavasta jäniksestä ottamani kuva oli onnistunut.
Valitettavasti jänis ei kuitenkaan toiminut odotusteni mukaisesti, vaan aivan yllättäen asteli, ei hyppinyt eikä juossut, suoraan toisen kauriin eteen. Ilmeisesti jäniksen odottamaton käytös tuli täytenä yllätyksen myös kauriille, sillä se hyppäsi salamannopeasti ylös jaloilleen.
Edellinen tapahtui siis niin nopeasti, etten ehtinyt sitä lainkaan kuvaamaan – pitäisiköhän vaihtaa alaa.
Tällöin jäniskin säikähti ja siirtyi hiukan kauemmaksi. Kauris sen sijaan rauhoittui nopeasti ja laskeutui entiselle makuupaikalleen.
Kauaa jänis ei kuitenkaan malttanut olla nytkään paikoillaan , vaan siirtyi jälleen lähelle kauriita.
Tällä kertaa se kuitenkin jäi istumaan selkä suorana ja hyvin levollisen näköisenä.
Rohkeutta sillä riitti kuitenkin vain reilun 10 sekunnin ajaksi. Sitten sitä taas vietiin.