Liro yrittää syödä sudenkorennon.
Ahneella on yleensä tietynlainen loppu, niin myös tässä tositarinassa lirosta.
Viikko sitten seurasin liron iltapuuhia, kun se yllättäen löysi vedestä kuolleen sudenkorennon. Aluksi lintu noukki korennon nokkaansa ja pyöritteli sitä sitten suussaan kuin liian suurta nakkia. Lopulta liro ilmeisesti kyllästyi tilanteeseen ja ravisteli sudenkorentoa kaikin voimin nokassaan.
Tällöin kookas hyönteinen meni kahtia, mutta nähtävästi se oli vieläkin liian suuri pala pienen kahlaajan nieltäväksi, sillä se pudotti sudenkorennon takaisin veteen ja poistui yllättäen etsimään helpompaa ruokaa.
Lähes tasan 15 minuutin kuluttua liro kuitenkin palasi takaisin yrittäkseen jälleen saada korennon syötyä. Mutta turhaan.
Niinpä se harppoi nytkin paikalta noukkimaan liejusta pienempiä hyönteisiä. Se, saiko liro koskaan sudenkorentoa syötyä, jäi valitettavasti arvoitukseksi, sillä se ei enää palannut korennon ruumiin luo minun nähteni sinä iltana.