Lintujen luonteiden tunnistustesti n:o 3 à la Lintujen äänet, Jussi Seppä, v.1922.

Mikä on tämä keskittymishäiriöinen lintu?

Erittäinkin keväisin, kosinta-aikaan, on se niin iloinen ja äänekäs ja liikkuva, että se tuskin voi jäädä huomaamatta, jos näitä lintuja seudulla vain oleskelee. Pitkin päivää ne silloin kisaillen kiertelevät puusta puuhun mieleisellään metsänlaiteella tai puistossa pitäen pikkupuhetta keskenään. Omituista tälle lajille on tapa pyrähtää aivan syyttä lentoon ja palata pienen kierroksen tehtyään takaisin entiselle paikalle istumaan. Tämä osaltaan kuvastaa lajin rauhatonta ja kevyttä luonnetta. Se on valmis täyttämään jokaisen mielijohteen, mutta jättää sen kesken, kun ajatus menettää mielenkiinnon.

Mikä on tämä puiden kolistelija?

Luonteeltaan se on kesy. Vaikka kolistelee puunrunkoa, jossa se kiipeää, ei se hätäile, vaan kapuaa rauhallisesti runkoa ylös aina latvaan saakka. Se omituinen pysty pään asento johtuu varmaan siitä, että se aina joutuu kiivetessään näin olemaan, mikä tapa nähtävästi helpottaa kiipeämistä. ... Tuskin se on hetkeäkään paikallaan.

Mikä on tämä huolellinen tutkija?

Se on luonteeltaan perusteellinen. Se ei häilähdä oksalta toiselle ”juoksujalassa”, vaan tutkii huolellisesti jokaisen kolon ja repeämän puun kyljessä ja jokaisen oksahaarukan. Usein se syventyy niin tähän toimeen, että sen miltei käteensä koppaisi.

Mikä on tämä viheltävä lentäjä?

Luonteeltaan on tämä lintu rauhaton, iloinen ja vilkas. … ... lähtee se monesti ilman aihetta lentoon, kiertää pitemmän tai lyhemmän kaaren ilmassa vihellellen ja palaa entiselle paikalleen tai ainakin samaan puuhun. Sama leikki uusiutuu pian toistamiseen ja niin se tekee pitkin päivää. Kesynäkin on tämä laji ahkera laulaja, jonka tähden sitä pidetään paljon häkkilintuna.

Mikä on tämä rohkea lintu?

Toisinaan se asustaa kesäkauden suuremmassa puutarhassakin, sillä tämä lintu ei ole ihmisarka. Sitä saa usein tarkastella aivan läheltä ja vaikka se huomaa lähistöllä outoa liikettäkin, ei se katso olevan syytä pakoon, vaan riittää sen mielestä sekin, että ilmaisee äänellään olevansa hereillä ja että pyörähtää vastakkaiselle puolelle puun runkoa. Tällä linnulla on varsin karakteristinen metsästystapa. Se pitää johdonmukaisesti kiinni sananlaskusta: ”tyvestä puuhun noustaan.” Kun se on tarkastellut perinpohjin puunlatvaan asti, heittäytyy se nopeasti puun tyveen  ja ketterästi tikkojen tavoin kiipeillen kiertää puuta ylös ja nokkii kuorenhalkeamista ja raoista niissä piileskelevät toukat ja hyönteiskotelot. Tätä kestää sitten pitkin päivää ja on se hommaansa niin innostunut, että sen voi miltei käsiinsä tavoittaa. Monesti sen tapaa talvella yksinäänkin metsässä puita tarkastelemassa. Todennäköisesti se – ottaessaan saaliinajon hartaammalta kannalta – on jäänyt nopeasti rientävästä tiaisparvesta jälkeen, mikä sitä ei kylläkään suurestikaan liikuta, koska se viihtyy yksinäänkin ja tietää tapaavansa seuraa, jos aika ikäväksi käy.

Mikä on tämä vilkas vilahtelija?

Luonteeltaan on tämä lintu hyvin vilkas ja levoton, jolla se herättää huomiota. Äkkiä se ilmestyy näkyviin, mutta usein yhtä pian se katoaa. Vain hetkisen kerralla sitä saa nähdä.