Lintujen luksuskoteja – Sokean kanan seikkailuja, osa 1.
Vuosien mittaan on useinkin sattunut, että en ole voinut ottaa kuvauskohteen löytämisestä itselleni minkäänlaista kunniaa.
Niitä yksinkertaisesti ovat minulle tarjonneet ystävälliset ihmiset ympäri Sisä-Savoa. Osa tuttuja, osa tuiki tuntemattomia.
Kaikkia heitä on kuitenkin yhdistänyt suuri rakkaus luontoon ja sen kauneuteen.
Alla kaksi esimerkkiä kuvauksista, joita vielä vuosia jälkeenpäin muistelen suurella kiitollisuudella
Töyhtötiaisen upea pesäpuu, v. 2005.
Eräs lukijani ilmeisesti tunsi minut ilmeisesti paremmin kuin minä itse ja osasi siksi heittää eteeni vastustamattoman kuvallisen haasteen. Hän kertoi löytäneensä töyhtötiaisen pesäkolon, joka sijaitsi kääpien verhoamassa lahoavassa lepässä.
Kun avulias lukijani sitten saattoi minut kuin sokean kanan läpi tiheän peikkometsän aivan pikkuriikkisen aukion laidalle, olin myyty mies.
Tiheän latvuston läpi siivilöityneessä valossa seisoi kääpien symmetrisesti peittämä ohut lepän tynkä kuin muinaisten saamelaisten seita. Näky oli mykistävä.
Tunsin itseni tunkeilijaksi. Rauhanrikkojaksi.
Oli, kuin olisin paljastamassa jotain, jonka tarkoitus oli pysyä ihmissilmien tavoittamattomissa.
Nöyränä katsoimme tuota pientä luonnon ihmettä metsän syvässä hiljaisuudessa, minä ja oppaani.
Toisemme täydellisesti ymmärtäen.
Käpytikan pesä sadekatoksella, v.2008.
Eivät käy tasan onnen lahjat. Eivät edes käpytikoilla, kuten voit päätellä suonenjokelaisen tikkaparin itselleen löytämästä todellisesta luksusasunnosta.
Pesäkolon suojana näet oli hyvin kookas kääpä.
Sieltä kelpasi tikanpoikien kurkkia maailmanmenoa.
Sitä kyllä riittikin, sillä tikkojen kelo seisoi vain muutaman metrien päässä tiestä.
2 Comments
Storm
Oma koti kullan kallis! Aina nähdessäni lempitiaiseni, tuon tiaisten punkkarin, en voi muuta kuin hymyillä. Mahtava kuva!
admin
Sattuipa somasti, että kutsuit lintua punkkariksi. Päätellen siitä, että myös hyvin useat lehtipalstani lukijat käyttävät samaa nimitystä, voisi olla syytä muuttaa linnun nimeä. Olisihan punkkari huomattavasti nykyaikaisempi ja kuvaavampi. Sitä paitsi se sopisi linnun luonteeseenkin paremmin. 😉