Laulujoutsenet ujoina: Pakkaspäivä toi laihan saaliin.
Lähtötilanne laulujoutsenten pakkaskuvauksille oli vielä aamulla hyvin lupaava, sillä pakkasta oli useita asteita eilistä enemmän.
Valitettavasti lämpötila kuitenkin nousi puoleen päivään mennessä -20 asteen hujakoille, joten se siitä.
Lähdettävä silti oli, sillä parempaakaan ei ollut luvassa.
Kuvauspaikalla eivät asiat kuitenkaan sujuneet lainkaan toivomallani tavalla.
Joko linnut olivat liian kaukana ja/tai huurua joen pinnalla aivan liikaa.
Kaiken lisäksi välillä ilma kirkastui siinä määrin, että jokimaisema muuttui tylsän kauniiksi, tavanomaiseksi.
Niinpä tyydyin vain seurailemaan katseellani kuutta lähelläni rauhallisesti ruokailevaa laulujoutsenta.
Kerran pari innostuin kuitenkin jopa ottamaan kuvan. Tuloksena – yllätys, yllätys – laulujoutsenen kuva. Ei sen vähempää, mutta ei myöskään sen enempää.
Vasta juuri ennen auringonvalon lopullista katoamista sain otettua yhden edes jollain tavalla esteettisesti mielenkiintoisemman kuva. Kuvassa yksinäinen sirokaulainen laulujoutsen lipuu harmaan virran viemänä suurten lumipeitteisten kivien ohi.
Kuvaushetki oli todellakin hyvin myöhäinen, mikä näkyy kameran alkuperäiskuvan sinisissä sävyissä. Sen, minkä ihmissilmä näkee vain talvisena harmautena, kamerahan näkee talvisen hyvin sinisenä. Siis tämännäköisenä: