Laulujoutsenet sakeassa sumussa – Arkiston Helmi, v. 2004.

Kommentoi

Laulujoutsenia lentää sakeassa sumussa

Laulujoutsenia lentää sakeassa sumussa

Lokakuun lopulla 2004 sain nähdä ja kokea luonnonnäytelmän , jonka tulen muistamaan lopun ikäni.

Näin silloin asiasta kerroin, enkä sanaakaan siitä vieläkään vaihtaisi:

“Käydessäni viime viikonloppuna kahdesti kuvaamassa Rastulla joutsenia, sain kokea monta ikimuistoista hetkeä. Varsinkin lauantaiaamu tulee jäämään yhdeksi elämäni kuvakirjan kauneimmista sivuista:

Syksyisen aamupäivän aurinko paistoi vielä viistosti, kun verkkaan vaeltavia sumupilviä hiipi metsänreunasta läpikuultavina lauttoina joutsenten täplittämille pelloille. Ohuiden sumuverhojen siivilöimän valon eri asteet hakivat sulavasti paikkojaan kuin näkymättömän kapellimestarin ohjaamassa hidasrytmisessä poloneesissa.

Oli kuin olisin saanut seurata aitiopaikalta valtavaa sumujen ja valojen muodostamaa hitaasti täydentyvää palapeliä, jota Luojan ymmärtävä käsi jostain ohjasi.

Tuohon hiljaisuuden mereen sulautuivat rauhallisin siiveniskuin ohitse lentävät joutsenetkin. Niiden äänetön ilmestyminen sumujen seasta oli lähes uskonnollinen kokemus, täynnä luonnon suurta arvoituksellisuutta. Ne vain tulivat jostain, nuo suuret puhtaanvalkeat linnut. Eikä niiden tarvinnut selittää minulle tai kenellekään muulle olemassaolonsa oikeutusta. Siinä hetkessä, siinä maisemassa minä, ihminen, olin tunkeilija.”

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.