Lapinpöllöä pitkin ja poikin

Lapinpöllö koivikossa.

Tänään pääsin lukijavihjeen perusteella kuvaamaan jälleen upeaa lapinpöllöä.

Lintu oli eri kuin pari päivää sitten, ja tällä kertaa kertaa myös valaistus oli erittäin sopiva tilanteeseen.

Niukahko ja ennen kaikkea tasainen valo toisaalta korosti erinomaisesti synkän kuusimetsän tunnelmaa, toisaalta mahdollisti linnun kuvaamisen koivikossa ilman runkojen puhkipalamisen vaaraa.

Kuvat ovat kahta lukuun ottamatta rajaamattomia, eli juuri sellaisia, kuin itse ne näin. Yhtä kuvista on hyvinvähän  oikaistu, joten siitä puuttuu muutama bitti. Viimeistä “pöllön ylvästelyä” on sen sijaan rajattu hyvin voimakkaasti.

Koska kuvaamiseen oli tällä kertaa aikaa, kuvia todella saattoi ottaa pitkin ja poikin eli pysty – ja vaakakuvia. Lisäksi objektiivin vaihtoonkin oli aikaa. Samoin niin taustan sommittelun kuin parhaimman kuvakulman hakemisen kanssa ei tarvinnut hätiköidä.

Lapinpöllö koivikossa.

Lapinpöllö kuusikossa puun runko taustanaan.

Minä määrään täällä.

Tämä hassu otus oli pakko ottaa mukaan. Kovin tuli mieleen vanhat kouluajat, jolloin opettaja vielä seisoi julmana katederilla:

“Mikä se Olli oikein kuvittelee olevansa?”

(Huom. tätä kuvaa on rajattu

voimakkaasti.)

Katso myös nämä:

Lapinpöllö puutarhassa Lapinpöllö, vihdoin! – Lapinpöllö lähikuvissa. Lapinpöllölle ruokaa Huuhkaja vs. lapinpöllö Metsäjänis jäkäläkankaalla Neljäs kerta toden sanoi – Kuukkelit antoivat jälleen kuvata itseeän. Kuukkeli, minunkin sielunystäväni – Kuvia joita ei tarvitse hävetä. Pikkuvarpunen ja Minne katosi valo? Teeri pajunkissa nokassaan – Hyvä pohjakuva mahdollistaa yksityiskohtien esillenoston. Hylätty Nalle palaa autioon kivitaloon – Kuvaromaanin 20. luku. Mustarastas, järripeippo ja pikkuvarpunen. Koirasfasaani pakkasella.