Lapinpöllöä pitkin ja poikin
Tänään pääsin lukijavihjeen perusteella kuvaamaan jälleen upeaa lapinpöllöä.
Lintu oli eri kuin pari päivää sitten, ja tällä kertaa kertaa myös valaistus oli erittäin sopiva tilanteeseen.
Niukahko ja ennen kaikkea tasainen valo toisaalta korosti erinomaisesti synkän kuusimetsän tunnelmaa, toisaalta mahdollisti linnun kuvaamisen koivikossa ilman runkojen puhkipalamisen vaaraa.
Kuvat ovat kahta lukuun ottamatta rajaamattomia, eli juuri sellaisia, kuin itse ne näin. Yhtä kuvista on hyvinvähän oikaistu, joten siitä puuttuu muutama bitti. Viimeistä “pöllön ylvästelyä” on sen sijaan rajattu hyvin voimakkaasti.
Koska kuvaamiseen oli tällä kertaa aikaa, kuvia todella saattoi ottaa pitkin ja poikin eli pysty – ja vaakakuvia. Lisäksi objektiivin vaihtoonkin oli aikaa. Samoin niin taustan sommittelun kuin parhaimman kuvakulman hakemisen kanssa ei tarvinnut hätiköidä.
Tämä hassu otus oli pakko ottaa mukaan. Kovin tuli mieleen vanhat kouluajat, jolloin opettaja vielä seisoi julmana katederilla:
“Mikä se Olli oikein kuvittelee olevansa?”
(Huom. tätä kuvaa on rajattu
voimakkaasti.)
2 Comments
Veli-Matti Kauppinen
Terve!
Tosi hyvä ja onnistunut pöllösarja!
Kuvauksellista kevättä!
V-M
admin
Kiitos samoin! Olli