Lapinpöllö, vihdoin! – Lapinpöllö lähikuvissa.
Viimeisen puolen vuoden aikana minulle on siunaantunut kahdesti tilaisuus kuvata pöllöistämme komeinta, lapinpöllöä.
Ensimmäinen kerta oli viime syksynä, mutta tuolloin kohtaamisemme oli kovin lyhyt. Kaiken lisäksi se sattui iltapäivän lopulla keskellä pimeintä syksyä.
Niinpä laadukkaiden kuvien saaminen oli lähes ”mission impossible”.
Tänään onni potkaisi jälleen, mutta paljon kovemmin, sillä löysin tuon komean pöllön istumasta männyn oksalla, ja mikä parasta sillä ei tuntunut olevan kiire minnekään.
Toisaalta se ei ollut myöskään kovin innostunut poseeraamaan kuvaajalle, vaan mieluummin käänsi närkästyneenä selkänsä, tai mikä hauskinta, suki huolella sulkiaan.
Viime mainitun näkeminen oli ilahduttavaa, sillä pöllön käytös kertoi linnun, päinvastoin kuin monien muiden pöllöjen tänä talvena, olevan ilmeisen hyvässä kunnossa. Nälkiintynyt lintu ei jaksa enää olla kiinnostunut sen enempää sulkiensa kunnosta kuin läheisyyteensä tunkeutuneesta ihmisestä.
P.s.. Se, että terve lintu kääntää selkänsä kuvaajalle viestii linnun tuntevan olonsa turvalliseksi. Kuvaajan tuleekin aina toimia siten, ettei kuvattava kohde koe olevansa uhattu ja se voi toimia luonnollisten tarpeidensa mukaisesti.