Kyy kyykytti kuvaajaa – Maamme musta mamba lähikuvissa.
Palatessani eilen kaakkureita kuvaamasta keskellä aurinkoista hiekkatietä lojui musta paksu narunpätkä – tai ainakin niin luulin, ennen kuin tajusin sen olevan kyy ja vaistomaisesti yritin ohjastaa kuvakonini käärmeen ohitse sitä vahingoittamatta. Tapoihini kun ei kuulu vahingoittaa edes kyitä tahallisesti.
Seuraavaksi tein kuten jokaisen tulisi tehdä vastaavassa tapauksessa: Pysäytin auton ja marssin tarkastamaan, ettei kyy ollut loukkaantunut tilanteessa. Eikä se sitä onneksi ollutkaan, mutta vihainen se törttöilevää autonkuljettajaa kohtaan vaikutti olevan. Ainakin jos se sähinästä jotain saattoi päätellä. Eikä siinä mitään, kaikki oikeushan sillä siihen oli.
Koska otus siis oli ”safe and sound”, tein sen, mitä jokainen luontokuvaukseen hurahtanut olisi tehnyt: Hain kamerani.
Sitten alkoi episodi, joka olisi varmaankin sivullisesta näyttänyt kovin koomiselta: Lähes kaksimetrinen kuvaaja oli käärmeen edessä milloin polvillaan milloin vatsallaan kuin mustaa käärmejumalaa palvoen.
Mutta mitäpä ei luontokuvaaja oman pyhä lehmänsä, luontokuvauksen, eteen tekisi.
P.s. Pakollinen loppuraskautus: Tiesitkö, että liikenne tappaa maassamme joka vuosia miljoonia eläimiä? Jokainen niistä ei varmaankaan saanut nopeaa ja tuskatonta loppua.