Kuvia kivitaskusta impressionismin hengessä
Olen ollut aina impressionistisen maalaustaiteen suuri ihailija. Etenkin ranskalaisen Clause Monet’n kauniit maalaukset ovat miellyttäneet silmääni. Siksipä on ymmärrettävää, että olen itsekin aina tilaisuuden avautuessa kuvannut tilanteita, joissa valojen ja värien luoma tunnelma on kuvassa näkyviä yksityiskohtia tärkeämpiä.
Selvimmin kiinnostukseni tulee ehkä esille erilaisissa vuosien mittaan kaakkurilammilla ottamissani kuvissa, joissa olen tutkinut sitä miten lampea ympäröivä luonto heijastuu tyynen lammen pinnalla.
Myös kiinnostus sumukuviin ( esim. kaupunki, joutsenia) on samaa perua.
Toukokuussa minulle tarjoutui yllättäen kuvata kivitaskua tilanteessa, jossa sen ympäristö oli ihmissilmin katsottuna hyvinkin mitäänsanomaton, jopa koruton. Edessäni avautui nimittäin Metlan tasainen koekenttä, jossa maasta sojotti erilaisia taimia suojaavia rumia muoviputkia. Myöskään taimissa itsessään ei ollut mitään esteettisesti kiinnostavaa.
Pitkän teleobjektiivin lyhyt terävyysalue muutti kuvat kuitenkin joksikin aivan muuksi, kuin, minkä katseeni kykeni havaitsemaan. Sen sijaan sieluni silmin osasin nähdä tilaisuuden, joka ei ehkä vastaani koskaan enää tulisi. Palkinnoksi sainkin kaksi kuvaa, joissa oli mielestäni jotain samaa kuin ihailemani Monet’n kuuluisassa taulussa Givernyn keväästä.