Kuvia joita et halua nähdä:Törmäpääskykolonian tuho sorakuopalla kesällä 2010
Tällä hetkellä käyn edellen läpi kesällä ottamiani kuvia. Tuota puuduttavaa työtä tehdessäni vastaani tuli kuvia, jotka karistivat kaiken tylsyyden mielestäni.
Kuvat liittyvät toiseen niistä kahdesta törmäpääskyjä kohdanneeseen tragediaan, joita viime kesänä jouduin vastoin tahtoani todistamaan
Toisestahan, eli kuollutta puolisoansa surevasta pääskystä, oli tarina kesällä Suomen Luonnossa.
Toisessa samaa törmäpääskykoloniaa kohdanneessa traagisessa tapahtumassa ei puolestaan ollut häivääkään romantiikasta, päinvastoin.
Tällä kertaa tragedian aiheuttaja oli ihminen, tosin ilmeisesti ymmärtämättömyyttään. Tämä ei tehnyt kuitenkaan kaksi viikkoa edellisen murhenäytelmän jälkeen tapahtunutta joukkotuhoa yhtään helpommaksi ymmärtää.
Mitä siis tapahtui: Pesinnän loppuvaiheessa olevan yhdyskunnan rauha rikkoontui peruuttamattomasti, kun pesätörmän lähellä räjäytettiin kalliota. Räjäytyksessä syntyneet paineaallot saivat puolestaan pitkän hellekauden heikentämän törmän etuosan tipahtamaan alas kohtalokkain seurauksin.
Kuinka paljon poikasia sortumassa menehtyi, on vaikea arvioida, mutta itse löysin onnettomuuspaikalta vielä viisi kuollutta poikasta.
Onnettomuus oli tapahtunut ilmeisesti edellisenä päivänä, joten alueella oleskelevilla korpeilla oli ollut runsaasti aikaa kuljettaa pois onnettomuuden uhreja.
Mikä pahinta, suurin osa jäljellä olevista mutta vaurioituneista pesäkoloista vaikutti tyhjiltä. Vain muutamissa näkyi enää eläviä poikasia.
Osa pesistä roikkui lähes ilmassa, kun lähes koko syvä tunneli pesän edestä oli tipahtanut alas sorakuopan pohjalle.
Kuinka monta poikasta selvisi ehjinä maailmalle on siis kysymysmerkki. Joka tapauksessa ennen sortumaa niin eloisa törmäpääsky-yhdyskunta hiljeni kerta heitolla. Sorakuopan yläpuolella näkyi onnettomuutta seuraavina päivinä vain muutama poikasilleen ruokaa metsästävä emo.