Kuvia elämän kolhimista: Keisarinviitta, heinäsirkka, varis ja talitiainen.

Viimeisen kahden viikon aikana kohtalo on tuonut eteeni niin lintuja kuin hyönteisiäkin, joita yhdistää se julma totuus, ettei elämä ole koskaan tasapuolista.

Ensimmäisessä kuvassa on ennen niin harvinainen hopeatäplä, keisarinviitta, joka jakaa lähes kaikkien perhosten vanhetessaan kohtaaman ongelman: Niiden siivet ovat kuluneet ja usein täynnä eletystä elämästä kertovia lovia.

Toisessa kuvassa on puolestaan itselleni toistaiseksi tuntematon heinäsirkka, jolta puuttuvat molemmat tuntosarvet. Onko kyseessä kehityshäiriö vai jokin koettu vamma, jäänee arvoitukseksi.

Heinäsirkan kaunis hopeanvärinen tausta on ulko-oveni edessä elottomana makaava muovinen kuramatto, jolla sirkka lepäsi lämpimänä iltapäivänä ollessani lähdössä kuvaamaan jätevedenpuhdistamolle – minnekäs muualle.

Kolmannessa kuvassa on puolestaan ns. kaupunki- tai cityvaris, jonka siipisulista useat ovat osin valkoisia.

Kyseessä on nuorten varisten keskuudessa nykyään huomattavan yleinen ilmiö, joka aiheutuu kasvuiässä saadusta ravintoköyhästä ruuasta, jota on yllin kyllin tarjolla ihmisten kaduille heittämänä kaupunkien ja taajamien keskustoissa.

Varisten onneksi iän myötä vaiva häviää uusien sulkien kasvun myötä. Tosin ne ovat siihen asti ravintokilpailussa mopen osassa, sillä nämä valkeat sulat ovat rakenteeltaan heikompia kuin terveet sulat ja vaikuttavasti linnun lentokykyyn haitallisesti.

Neljännessä kuvassa on talitiainen, joka on ulkonäöltään hyvin herttainen yksinkertaisesti siitä syystä, että sillä on meneillään sulkasato ja siltä lisäksi puuttuu pyrstö. Lintu on kuitenkin lentokykyinen, mutta varmaankin voi joutua helpommin kuin terveet lajitoverinsa esim. varpushaukan saaliiksi.

Kaikkien pyrstösulkien yhtäaikainen puuttuminen ei ehkä selity sulkasadolla, vaan mahdollisesti talitiainen on menettänyt pyrstösulkansa jonkin pedon kynsissä. Lintujen pyrstösulathan irtoavat melko helposti, ja mahdollistavat siten usein paon takaapäin hyökänneen pedon kynsistä. Luonto on siis tässä suhteessa hyvin tarkoituksenmukainen.

Syyllinen? Arvaukseni on kissa, joita asunto-alueellani juoksee vapaina useita. Vieläpä ilman kaulapannassa riippuvaa tiukua, joka pelastaisi todella monen linnun hengen. Tutkitusti kissan saalistamien lintujen määrä tipahtaa jopa 30 %:lla. Erään tutkimuksen mukaan jopa yli 40 %:lla. Voitko kuvitella! Tulos on vielä sitäkin parempi, jos kissalla on elektroninen äänilaite pannassaan.

Kissat eivät kuitenkaan ole tyhmiä, vaan osaavat muuttaa saalistustapojaan kellon saatuaan. Niinpä kello tulisi aika ajoin vaihtaa, jotta sen vaikutus säilyisi. (The Telegraph, 30.5.2010)

P.s. Kirjoitin blogissani vuosi sitten vuosien varrella tapaamistani fyysisesti poikkeavista linnuista. Jutun löydät tästä.

Katso myös nämä:

Hyönteisten narrina – Kaikkea kokee, kun tarpeeksi kuvaa. Saksinokkainen talitiainen – Harvinainen tilannekuva 36. Luonnonihme tämäkin: Kalju talitiainen – Arkiston helmi, v. 2006. Pihani syyslintuja videolla – Tilhi, räkättirastas, hömötiainen, talitiainen ja pikkuvarpunen. Lintu kylpee – Kuvissa 20 kylpevää lintulajia. Leukistisia ja muita fyysisesti poikkeavia lintuja Eksyneitä pelastamassa – Karanneiden kirjekyyhkyjen tapaus, v. 2006. Kotisirkka on harvinainen mutta äänekäs vieras. Pikkuvarpunen, käpytikka, viherpeippo ja talitiainen entistä värikkäämmissä kuvissa Värikkään ruskapäivän runsasta satoa – Tilhi, punakylkirastas, mustarastas ja räkättirastas. Ristinokkainen talitiainen – Luontopakina Saksinokka Edwardista, Arkiston helmi v. 2005. Talitiainen ja sinitiainen – Ihmesembrani tämän kevään satoa.