Kuva ujon radiotoimittajan haastattelusta.
Kenellekään Radio-Savon kuuntelijalle ei tarvitse kertoa, kuka tai mikä Juha Vauhkonen on miehiään.
Sen sijaan hyvin harva, ellei peräti kukaan, on tietoinen siitä, että tämän meidän kaikkien suuresti arvostaman savolaisen radioäänen ja sanataiturin uranvalintaan on suuresti vaikuttanut hänen synnynnäinen ujoutensa.
Juha näet päätyi töihin radioon yksinkertaisesti siksi, että kamerakammoisena hänen oli mahdoton esiintyä luontevasti itseään ahnaasti tuijottavan televisiokameran edessä.
Tämä hyvin arkaluontoinen asia selvisi Juhan tullessa kuluneella viikolla haastattelemaan minua Suonenjoelle.
Kuten voi olettaa, itse haastattelu sujui täysin ongelmitta hänen ammattitaitoisessa ohjauksessaan.
Sen sijaan varsinainen tänkapå syntyi pyytäessäni lupaa ottaa hänestä kuvan haastattelun muistoksi.
Ja sehän ei sitten käynyt hänelle mitenkään. Ei vaikka kuinka anelin.
Tuohon minun oli siis tyytyminen. Tai niin ainakin Juha luuli, sillä hän ei ollut huomannut, että olin käyttänyt hävyttömästi hyväkseni äänekkäintä vaihetta kuvaneuvottelussamme ja ottanut hänestä salakuvan!
Haastattelun jälkeen olin tietysti syystä ylpeä saamastani keräilyharvinaisuudesta. Juha Vauhkosen kuvia ei näet todellakaan kierrä maailmalla pilvin pimein.
Hetken asiaa syvemmin tuumittuani totesin kuitenkin, ettei minulla ollut oikeutta moiseen itsekkyyteen. Niinpä päätin julkaista ottamani kuvan kaikkien hänen ihailijoidensa palvottavaksi.
P.s. Pienenä sivuseikkana mainittakoon, että haastattelu on kuultavissa Radio Savon taajuudella tiistaina 20.4. klo 13.15.
Ohjelma on tiettävästi kuultavissa myös Joensuun ja Mikkelin kuuluvuusalueella.
2 Comments
Zen
Sarkasmia havaittavissa?
admin
Se ei todellakaan ollut tarkoitukseni, vaikka luettuani nyt jutun “sillä silmällä” ymmärrän, mikä sai sinut ajattelemaan noin.
Tekstin syntyhistoria on kuitenkin seuraava: Radiohaastattelun tekemiseen tarvittiin kameran ääniä, jota varten lauoin omaani muutaman kerran, samalla kun Juha piteli mikkiään lähes kamerassani kiinni. Kamera oli tuolloin suunnattu maahan, eikä siinä tilanteessa tullut ajateltua, mitä kennolle oli tarttunut.
Kun sitten myöhemmin näin vahingossa ottamani kuvan, niin se sai minut syystä tai toisesta ihmettelemään, miksi äänellään koko ajan julkisuudessa olevista radiotoimittajista ei oikeasti näe juurikaan kuvia. Eikä heitä muutenkaan näe medioissa, jotka ovat täynnä muita mitä turhimpia henkilöitä.
Tästä tein sen itsestäni kovin hauskan johtopäätelmän, että heidän täytyy olla ujoja. Muutenhan he olisivat hakeutuneet töihin televisioon koko kansan ihailtaviksi, sillä eihän nykyisenä Big Brother-aikana kukaan normaalisti ulospäin suuntautunut ihminen voi olla haluamatta itselleen mahdollisimman paljon mediajulkisuutta.
Seuraavaksi annoinkin sitten mieleni kuljettaa tarinaa vapaasti sen suurempia miettimättä. Toki taustalla oli koko ajan kritiikki sitä kohtaan, mitä mediajulkkiksiksi todella haluavat ovat valmiit itsestään paljastamaan.
P.s. Otin Juhaan yhteyttä ennen tarinan julkaisemista, ja kerroin ideani pääpiirteittäin hänelle. Ilokseni hän ymmärsi oudon huumoritajuni ja antoi luvan julkaista jutun, mistä olen hänelle hyvin kiitollinen.