Kuukkelia piti, kuikkaa pyydettiin, isokoskelon kuitenkin kuvasin.
Isokoskelo
Aamupäivä alkoi tavanomaisesti taivaan tarkkailulla. Kun sitten kävi selväksi, että ilma oli kirkastumassa pakkasin kuvausvarusteet kuvakoniini karauttaakseni kohti kuukkelimetsää.
Ehdin kuitenkin hädin tuskin satulaan, kun puhelin soi: ”Nyt se kuikka on täällä aivan kuvausetäisyydellä”, ilmoitti ystävällisesti monivuotinen lukijani.
Tämä tarkoitti pikaista suunnitelmien muutosta, sillä olin luvannut yhdelle lintuharrastajaystävälleni yrittää ottaa dokumenttikuvan Suonenjoen Iisvedessä uiskentelevasta talvipukuisesta kuikasta.
Suunnitelmani siis muuttuivat, mutta valitettavasti myös kuikka oli muuttanut suunnitelmiaan ja poistunut paikalta.
Koska suunnitelmat ovat kuitenkin tehty pidettäviksi, jäin paikalle odottamaan linnun mahdollista paluuta. Mahdotonta tämä ei olisi, sillä kiikarilla havaitsin se uiskentelevan noin puolen kilometrin päässä.
Ja odottaa tosiaan sain, sillä kuikka ei koskaan palannut.
Sen sijaan kuvattavakseni tunki itsensä isokoskelo. Sananmukaisesti.
Olin kyllä huomannut linnun lähtevän rannasta saapuessani paikalle, mutta en aluksi kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota.
Siinä suhteessa puntit taisivat olla tasan, sillä sekään ei näyttänyt välittävän minun olemassaolostani tuon taivaallista.
Niin ainakin päättelin siitä, että aikansa lahdella kalasteltuaan se ui määrätietoisesti kohti samaa veneiden vesillelaskuluiskalle, jolle minä olin parkkeerannut liikkuvan kuvauskojuni.
Lopulta lintu kahlasi kaikessa rauhassa lepäämään luiskalle vain noin kuuden metrin päähän autostani.
No mitäs minä siinä tilanteessa tein? Kuvasin tietysti.
Niin ja samalla sadattelin sen tuhannennen kerran liian pitkälle ehtineen talvipäivän valon vähyyttä.
P.s. Niin iloinen kuin aluksi olinkin linnun kohtaamisesta, surumielisyys valtasi mieleni jo kuvaustilanteessa muistaessani lähes tarkalleen yhdeksän vuotta sitten tapaamani isokoskelon.
Siinä tarinassa ei ole mitään kaunista.
Katso myös nämä:
Västäräkki kauneuskilpailussa – Mikä västäräkkikuvistani on kaunein?
Kuka leikkasi isokoskelon siivet? – Eläinrääkkäystapaus joulukuulta 2003.
Kuikalla tuli pupu pöksyyn – Nuoret laulujoutsenet pelottivat.
Ilta tulee kaakkurilammelle.
Valkoposkihanhi yrittää nukkua juhannuksena uimarannalla – Katso video.
Kuikan kuva kertoo – Kaksi käyttäjärajaa ylitetty.
Unohtumataton kuikkauinti – Uimarin ja kuikan kohtaaminen kesäillassa.
Keltasirkku laulaa palkeet täynnä kurkku suorana.
Kuikkaryhmä nukkuu ja valvoo lintukuvissani.
Harvinainen sepelrastas pistäytyi kuvattavana.
