Kuukkeli, minunkin sielunystäväni – Kuvia joita ei tarvitse hävetä.
Viikonlopusta merkittävä osa vierähti jälleen kuukkelien kanssa.
Kuukkelit kävivät kuvausstudiossani vain muutaman kerran kunakin päivänä. Jokaisella ne olivat paikalla riittävän kauan niiden kuvaamiseksi.
Ongelma vain oli, että nuo älykkäät otukset naruttivat minua taas useammin kuin kerran ja istuivat, jollain muulla oksalla kuin sillä, jolta istumassa olin varautunut niitä kuvaamaan.
Niinpä otettujen kuvien määrä jäi todella pieneksi. Mutta ei hätää, onnistuneita otoksia oli aivan riittävästi. Huolellisuus palkittiin!
Aluksi valoa oli myös riittävästi luomaan kuvien taustoille erilaisia kiinnostavia värejä, varjoja ja valoja. Niinpä onnistuin ottamaan nämä kaksi seuraavaa kuvaa, jotka pääsevät hvyin korkealle kaikkien aikojen parhaiden ottamieni kuukkelikuvien listalla.
Voisivatko risut enää paremmin kuukkelia korostaa?
Seuraavat kaksi kuvaa ovat huomattavasti vaatimattomampia, mutta ovat aiheiltaan itselleni uusia.
Tänään tuuri siinä suhteessa kuitenkin kääntyi ja sää muuttui tukkoiseksi hävittäen lähes kaiken kontrastin ja kaikki voimakkaammat värit.
P.s. Myöskään tällä kerralla kuvia ei ole rajattu lainkaan, jotta näet tilanteen juuri samalla tavoin kuin minä. Kahta viimeistä kuvaa lukuun ottamatta minulla oli kuvaushetkellä aikaa ja malttia sommitella kuvat mieleisikseni.
3 Comments
matti huuskonen
Hei, hyvää joulua! mahtaako samalla paikalla olla myös närhiä muistan jostain lukeneeni että närhi tuhoaa paljon kuukkeleiden pesiä….ja mahdatko olla nähnyt kuukkeleita nyt vielä talvena 2014???
Olli
Hyvää Joulua Sinullekin! En ole tänä syksynä paikalla nähnyt lintuja, joten siitä en osaa sanoa mitään. Mitä närhiin tulee, ne todella ovat kilpaileva laji, ja mitä pienempi metsä on, sitä haavottuvaisempia kuukkelit ovat närhien ja ymmärtääkseni muidenkin suurempien varislajien tihutöille.
Katariina
Tykkään erityisesti tuosta “Kuukkeli risujen kauniisti kehystämänä” -valokuvasta.
Siitä saat ihanan taulun !