Kurki kumarsi ja piti minulle yksityisen iltakonsertin

Pari iltaa sitten sain seurata yksinäisen kurjen kiireetöntä iltaruokailua laskevan auringon viime säteiden valossa. Siihen sen kuvittelinkin jäävän, kun yht’äkkiä kurki muutti suuntaansa kohti sitä osaa pellosta, jota auringon viimeinen kilo vielä valaisi.


Ja se mitä sitten sain nähdä vain reilun 50 metrin etäisyydeltä, oli yksi suomalaisen luonnon mahtavimpia näytöksiä: Kurjen täysin hovikelpoisia kumarruksia ja tanssiesityksen päättävä mahtipontinen trumpettisoolo!
Ja kaikki vain minulle! Tai niin ainakin niin haluan uskoa.