Kun puro pysähtyi ja pisarat mittasivat aikaa – Pysähdy ihmettelemään luontoa.
Muistan pienestä pitäen olleeni kiinnostunut luonnon ihmeellisyyksistä – niin suurista kuin pienistäkin.
Vanhemmilleni tilanne oli joskus kiusallinen liikkuessamme yhdessä Raja-Kainuun saloilla. Minulla oli nimittäin taipumus pysähtyä vähän väliä ihmettelemään erilaisia heidän mielestään mitä jonninjoutavimpia asioita. Näin matkamme ei joskus tuntunut etenevän lainkaan.
Tästä luonnon pikkupoikamaisesta tutkimisesta on ollut kuitenkin itselleni myöhempinä vuosina paljon hyötyä luontokuvauksessa.
Niin nytkin: Olin palaamassa kuvaamasta Suonenjoen Kallio-Kourujärven korkealla kohoavia kalliojyrkänteitä ja sen louhikkorantoja, kun pysähdyin ihastelemaan kallioilta valuvia kauniita suuria vesipisaroita.
Kuin kirkkaat helmet ne tipahtelivat lähes äänettömästi vihreän sammalen peittämään maahan: Tip, tip, tip, …..
Sekunnista toiseen, minuutista toiseen. Kuin luonnon itsensä rakentama kello. Menettämättä hetkeksikään tasaista rytmiään. Tip, tip, tip, …..
Tuon monen mielestä mitättömän ilmiön seuraaminen olisi jo yksistään riittänyt tekemään päivästäni ikimuistoisen. Kohtalo oli kuitenkin päättänyt toisin. Sain nähdä kuinka virtaava vesi näytti pysähtyvän paikalleen kuin salamannopeasti jäätyneenä.
Nämä molemmat ilmiöt voit Sinäkin itse kokea alla olevalla videolla.
En muuten olisi kiinnittänyt lainkaan huomiota jähmettyneeseen vesipuikkoon, jos se olisi ollut vain muutaman sentin korkuinen. Ei, se oli paljon korkeampi, minkä itsekin voit halutessasi todeta alla olevalta hiukan nykivältä videolta.
Pysähdy Sinäkin ihmettelemään. Kiire on turmiollista.