Kulorastas piti kamerani laukaisuäänistä.
Kulorastas on suurikokoisin ja melko vähälukuinen rastaslaji, joka on avarien mäntymetsien tyyppilaji. Itse kiinnostuin linnusta pari vuotta sitten, jolloin ensimmäiset niistä voittivat esiintymispelkonsa ja hyppelehtivät sopivalle kuvausetäisyydelle.
Muistanpa erään kerran, kun poikkeuksellisen utelias yksilö viehättyi kamerani mekaanisiin raksahduksiin siinä määrin, että tuli niin lähelle, ettei kamerani enää voinut tarkentua siihen.
Toinen onnettomuus onnessa oli siinä, että päivä oli todella helteinen ja aurinkoinen, mitkä kummatkin ovat myrkkyä hyvälle valokuvalle:
Liika kuumuus aiheuttaa kuvan tarkkuuden helposti pilaavaa lämpöväreilyä, ja auringonpaiste taas luo liikaa kontrastia. Tänään ei vakiokulorastaspaikallani ollut näistä seikoista pelkoa. Päinvastoin.
Valoa ei juuri ollut, ja lämpö taas ei päässyt ainakaan kuvaajan luita rikkomaan. Eipä silti, kulorastaitakaan ei juuri näkynyt. Onneksi kuitenkin yksi saapui kuvattavaksi.
Räkättirastaita alueella olisi ollut riittämiin, mutta niistähän en sillä kertaa ollut kiinnostunut. Yksi kuitenkin istui hetkeksi sen verran kuvaukselliselle paikalle, että innostuin yrittämään sen kuvausta.
Vahinko vain sain kuvia ainoastaan yhden, ja sekin oli valitettavasti melko epäterävä. Onneksi se ei kuitenkaan näy näissä blogini pienissä nettikuvissa. Kuvasta kuitenkin näkyy mielenkiintoisesti kuvan poikki kiemurteleva metalliputki, joka sai kuvaushaluni heräämään.
Tags: METLA