Kuinka pieni rusakonpoikanen päätyi autoni alle – Kuvitettu tosi tarina lapsille ja lapsenmielisille.

Rusakonpoikanen yrittää piiloutua.

Olipa kerran ihan pieni rusakonpoikanen, vain hiukan kissanpoikaa suurempi.

Eräänä kesäiltana rusakonpoikasen ollessa juuri syömässä ilta-ateriaansa vyöryi suuri ja pelottava kuvakoni suuresta maailmasta aivan rusakonpoikasen vierelle.

Niin suuresti rusakonpoikasta pelotti, että se painautui maahan mahdollisimman matalaksi tehdäkseen itsensä entistäkin pienemmäksi.

Kun mitään pahaa ei kuitenkaan tapahtunut, ruskonpoikanen rohkaistui ja kohottautui varovasti ylös

Rusakonpoikanen kohottautuu piilostaan.

Koska kuvakoni ei reagoinut mitenkään rusakonpoikasen esille tuloon, tämä päätti vuorostaan yrittää pelotella tuota suurta tungettelijaa. Niinpä se nousi kokonaan ylös ja teki itsensä niin suureksi ja mahtavaksi kuin vain osasi.

Rusakonpoikanen seisoo suorana.

Niin kova oli pienen rusakon ponnistus, että sille tuli jälleen nälkä. Niinpä se päätti jatkaa äsken keskeytynyttä, syöntiään varmana siitä, ettei kuvakoni uskaltaisi tehdä mitään nähtyään kuinka suuri ja voimakas se oli.

Rusakonpoikanen ruokailee kukkivalla kedolla.

Aterioituaan loppuun pikkuruinen rusakko sai mielestään oivan idean tehdä lähempää tuttavuutta aluksi niin pelottavalta tuntuneeseen kuvakoniin.

Rusakonpoikanen venyttelee kukkivalla kedolla.

Niinpä se venytteli itseään makoisasti ja lähti hitaasti tepastelemaan kohti hiljaisena paikallaan kyyhöttävää kuvakonia.

Rusakonpoikanen kävelee.

Ja se tuli lähemmäksi, aina vain lähemmäksi.

Rusakonpoikanen kävelee tiellä.

Lopulta sitä kuitenkin alkoi väsyttää, ja se päätti mennä torkkumaan kuvakonin turvallisen vatsan alle. Sen pituinen se.

Rusakonpoikanen aivan auton edessä.

Kuvaseloste: Kaikki tarinan kuvat on otettu tarinan tapahtumishetkellä. Kaikki kuvat viimeistä lukuunottamatta ovat rajaamattomia. Viimeisessä kuvassa näkyvä vaalea alue on Volvoni konepelti heijatuksineen. Kuva on otettu tuulilasin lävitse.

P.s. Tilanne oli koominen, koska rusakonpoikanen tuli aivan autoni eteen juuri silloin, kun minun piti lähteä katsomaan Ruotsi-Suomi -jalkapallomaaottelua. Samalla jäin pikku pupun vangiksi, sillä en voinut käynnistää autoani pelätessäni säikyttäväni rusakonpoikasen hengiltä.

Kysyä tietenkin sopii, tiesikö rusakonpoikanen ennalta ottelutuloksen ja yritti säästää minut nöyryyttävän ottelun näkemiseltä.

Noin kymmenen minuutin odotuksen jälkeen lopulta kuitenkin käynnistin autoni. Tällöin puhu juoksi todellakin kiireen vilkkaa pois autoni läheisyydestä. Kovin kauhuissaan se ei silti ilmeisesti ollut, sillä se pysähtyi vain noin kymmenen metrin päähän pienen kuusentaimen viereen lepäämään.

Ps.2. Jos haluat katsoa, olenko kirjoittanut aiemmin tästä aiheesta, voit tehdä sen kirjoittamalla lajin nimen blogini Search posts-kenttään.

Katso myös nämä:

Rusakko iltalevolla – Raivostuttavan rauhallisia kuvia. Rusakko lepää metsän idyllissä. Kylläpäs pieniä rusakonpoikia nauratti – Kaikkein hauskin eläinkuvani. Maailman ensimmäinen käkiaita – Arkiston helmi, v. 2004. Liikenne vaatii miljoonia eläinuhreja- Luontokuvaaja voi vaikuttaa, osa 4. Voihan rusakko, johan oli pitkät korvat! Eläimellistä menoa saunassa – Luontopakina – Arkiston Helmi, v. 2005. Sepelkyyhkyn vankina – Kaikki ei aina suju niin kuin haluaisi. Rusakko lähikuvassa. Helmipöllö Ville hatun päällä – Hauska arkiston helmi, v. 2005. Kauniita kuvia rusakosta kevätillan valoissa. Kuukkeli pihassa – Totta vai taikaa? – Arkiston helmi vuodelta 2008.