Kuinka kuukkeleista tuli suppilovahveroja ja hanhista villisikoja.

Eipä ole mennyt viime päivinä hommat putkeen: kahtena päivänä kävin odottelemassa kuukkeliystävieni ilmestymistä ja sateen loppumista.

Sade ei loppunut ja kuukkelitkin näyttäytyivät hyvin pikaisesti.

Siinä tilanteessa ei auttanut kuin nöyrtyä ja kääntää katse maahan ………. suppilovahverojen kuvaamiseksi.

Tänään sitten lähdin toiveikkaana hanhimetsälle. Minulla oli ihan hyvät perusteet uskoa niitä tosiaan löytäväni, sillä tiesin hanhimuuton jo alkaneen ja olin itsekin nähnyt suuren parven lentävän kaakattaen taloni ylitse.

Paikkakin, josta hanhia etsiä, oli tiedossa, sillä se oli se sama suuri peltoaukea, jossa niitä aina syksyisin oli, jos niitä yleensäkään näillä seuduin missään oli.

Kaikki näyttikin aluksi oikein lupaavalta, sillä monikymmenpäinen hanhiparvi laskeutui juuri pelloille, kun kurvasin paikalle. Valitettavasti jostain myös ilmestyi kuin salama kirkkaalta taivaalta puimakone, ja hanhia vietiin. Siihen loppui se hanhishow minun osaltani.

Masentumaan en kuitenkaan ryhtynyt, vaan muistin peltoaukean toisella puolella olevan villisikatilan, jonne kuvakonini laukkasi seuraavaksi kumiset kavionsa kopisten.

Yhtä soittoa en kuitenkaan tilalle päässyt, sillä kesken matkan jouduin yllättäen pysähtymään.

Syynä ei ollut uskollisen menopelini haluttomuus vaihtaa maisemaa, vaan punaisen ladon seinällä värjöttelevä haarapääsky.

Ja ihan pakkohan se oli ikuistaa, sillä ei noita Afrikan lentotaitureita enää näissä maisemissa montaa ole. Toivottavasti ei ole sekään, jos se haluaa terveenä säilyä.

Kauan en kuitenkaan pääskyn seurasta päässyt nauttimaan, joten jatkoin matkaani kohti villisikoja.

Niiden kanssa seurustellen sitten vietin seuraavan tunnin, jonka ajan tilan karvaiset possut saivat paremman puutteessa toimia kuvauskohteinani.

Katso myös nämä:

Suppilohytyvinokas on arkiston helmi vuodelta 2004 . Läpikuultava hytymassikka, sieni kuin kaunis helmi. Västäräkki pikkutyllivanhempien päänvaivana. Uusia valeorakaskuvia ja mokattu luolakuva. Miksi en ymmärrä pysyä erossa sienistä! Johdatusta vai ei? Aarre löytyi nuolen suunnasta. Turvaton mänty köytti itsensä kivilohkareeseen. Punainen väri on luonnossa tehokas varoitusmerkki – vaaleanpunainen sienikin. Valittuja paloja kevään lintumaailmasta: Leppälintu, pensastasku, tylli, pikkutylli, haarapääsky, harmaasieppo, suokukko ja keltasirkku. Voihan pulmunen sentään – Aina ei kaikki suju niin kuin haluaisi. Voihan hytymassikka sentään, johan on hymiö! – Paljasta väärennetty luontokuva. Ihmeellinen leipäkorisieni – Arkiston helmi, v. 2004.