Kuikan kuva kertoo – Kaksi käyttäjärajaa ylitetty.
Eilen blogini lukukertojen määrä ylitti 150 tuhatta ja samana päivänä blogiani facebookin kautta seuraavien määrä ylitti 200.
Jälkimmäinen luku on siksi mielenkiintoinen, että se kertoo niiden henkilöiden lukumäärän, jotka ovat ilmoittaneet halukkuutensa seurata tekemisiäni säännöllisesti.
Tuo 150 tuhannen lukukerran määrä on kuitenkin itselleni pieni pettymys, sillä se paljastaa, ettei lukijamäärä ole kasvanut juurikaan viime vuodesta.
Tälle on kuitenkin ilmeisesti selityksenä se, että Google ei enää vuoteen ole käyttänyt hakuperusteena erillisiä hakusanoja eli tagejä, vaan perustaa hakunsa tavalla toisella itse tekstiin.
Niinpä pelkkien yksittäisten hakusanojen perusteella blogiini ohjautuvien määrä on laskenut merkittävästi.
Se, miten voisin parantaa blogin löydettävyyttä, on vielä minulle mysteerio. Ehkäpä se joskus selviää …
Edellä sanotun lisäksi varmaan myös sillä, että viime vuoden vaihteessa jouduin sekä kustannus- että ylläpitosyistä jättämään pois erillisen tuhansia kuvia sisältäneen kuvagalleriani, on oma osansa tapahtuneeseen.
Taistelu kuitenkin jatkuu, eikä käytettyjä työtunteja ja sanoja lasketa!
2 Comments
Annika
Eikös tuossa ole lukijoita luontoblogille jo aivan tarpeeksi ;). Aiheena luonto ei kuitenkaan ole Blogistanian suosituimpien joukossa.
Konkreettinen ehdotus, jos haluat lisää lukijoita: Hesarin Kuukausiliite on valitsemassa Suomen parasta blogia. Siellä on luontoblogiosastokin, jossa näyttää olevan vasta kolme blogia. Sinne voi ehdottaa hyvänä pitämiään blogeja, eikä kai missään ole kielletty ehdottamasta omaa blogia…Voisin kuvitella käyntien lisääntyvän, kun tuolle listalle pääsee. Näyttää vain noilla blogeja listalle valitsevilla toimittajilla olevan tietynlainen maku. Lähinnähän tuolta löytyy ammattilaisten pitämiä blogeja.
http://www.hs.fi/kuukausiliite/Suomen+paras+blogi/a1365212418100
Olli
Suuri kiitos Annika todella mielenkiintoisesta ehdotuksesta. Asiassa – tai paremminkin minussa – on se ongelma, että olen sen verran vanhakantainen, että – vaikka täällä sosiaalisissa medioissa räpellänkin – minulle itselleni on henkisesti hyvin vaikeaa mainostaa omaa blogiani. Lähes ainoa käyttämäni tapa on ollut se, että olen ilmoittanut parille sähköpostilistalle sellaisista artikkeleista, joista tiedän vastaanottajien jo olevan kiinnostuneita.
Tietysti olen uskonut ja uskon edelleen blogin suosion kasvavan, kunhan vain itse jaksan huolehtia siitä, että teen asiat niin hyvin kuin, sillä hetkellä aina osaan. Näinhän on tietyssä määrin käynytkin, mutta kovin hidasta kasvu on kuitenkin ollut.
Tähän minulla on kuitenkin ollut varaa sen takia, etten ole alun perinkään perustanut blogiani rahan takia vaan itselleni tärkeiksi kokemien asioiden ja arvojen edistämiseksi.
Tässä nimenomaisessa Hesari- asiassa on tietenkin se ongelma, etten oikein usko, että lehti noteeraisi kovin korkealle blogini tarjoamisen ehdokkaaksi, jos tekisin sen itse.
Pitää laittaa asia siihen kuuluisaan ”mietintämyssyyn”, jos sieltä vaikka putkahtaisi vastaus siihen, kuinka Hesaria voisi lähestyä. Aikaa vaan ei ole paljon tämän vuoden osalta.
Olli