Kuhmon Lentuankosken jäinen pantteri ja peikko avaruudessa.
Alla olevilla kuvilla ei maineeni valokuvaajana todennäköisesti kasva, mutta kuviin liittyvä opetus on kertomisen arvoinen:
Väkisin yritämällä ei tule kuin paha mieli.
Kävin näet nostalgisella lomamatkalla syntymäkotikunnassani Kuhmossa. Alkuperäinen ajatukseni oli ottaa vain ja ainoastaan itselleni tärkeistä paikoista maisemakuvia, mutta tähän ei aurinkoisen sään takia ollut mahdollisuutta.
Lopulta päädyin Kuhmon kupeella juoksevalla Isolle Lentuankoskelle, ja aikani kosken kuohuja ihmeteltyäni huomioni kiinnitti muutama mielenkiintoisen muotoinen jäänreuna.
Otin kuitenkin kokeeksi muutaman epäonnistuneen kuvan, joita analysoimalla näin, millaisiin kuviin minulla olisi mahdollisuus, jos kaikki onnistuisi nappiin.
Ongelma vain oli, että olin liikkeellä turistivarustus mukani, eli mm. jalusta puuttui kokonaan. Sitä olisin todella tarvinnut, sillä kuvien onnistumiseen tarvitsin niin pitkiä valotusaikoja, ettei optiikkani kuvanvakaajasta olisi juuri apua.
Pakko oli kuitenkin yrittää, sillä toista kertaa ei ehkä koskaan tulisi. Vaikka sanotaan, ettei yrittänyttä laiteta, niin kyllä tällä kertaa laitettiin: Yhteenkään ottamaani kuvaan en ole teknisesti tyytyväinen.
P.s. Blogia kuvittavista kuvista toivottavasti selviää jotain siitä, mitä olin hakenut.
4 Comments
Tero Pelkonen
Minä näen alemmassa kuvassa kevätkiihkossa olevan korpin syöksymässä kohti kosken kuohuja. No hyvin olet onnistunut veden liikkeen vangitsemaan ilman jalustaa. Jääkuorrutus toistuu noinkin tarkkana kuvissa.
admin
Nyt näen minäkin sen syöksyvän siivet levällään kosken kylmiin kuohuihin. Ehkäpä se haluaa lievitystä kevätkiihkoonsa?
Katariina
Itse näen alakuvassa petolinnun pään,silmän ja nokan…
Nokka auki 🙂
admin
Olet ihan oikeassa kuten minäkin. 🙂 Hauskinta, tai sitten turhauttavinta, tämäntyyppisissä kuvissa on se, että minkä näkee kerran, näkee aina. Vaikkei haluaisikaan.