Kotisirkka on harvinainen mutta äänekäs vieras.

Vuonna 2003 minulle ystävällisesti esiteltiin nyt jo puretun Suonenjoen yläasteen tiloista löytynyt kotisirkka (Acheta domesticus). Koska minulla ei tuolloin ollut lajista minkäänlaisia tietoja, jouduin perehtymään lajiin hiukan pintaa syvemmälle.

Alla asiasta päivitetty versio tuolloin kirjoittamastani lehtijutusta.

Huom! Koska kotisirkan aiheuttama ongelma on lähinnä sen tuottama ääni, voit halutessasi yrittää samaistua kotisirkan kotinaan pitämän asunnon asukkaiden tilanteeseen laittamalla taustalle soimaan kotisirkan äänen.

Se onnistuu hepokatti.net’in sivulta löytyvästä linkistä tai YouTubesta löytyvästä videolta.

Kotisirkka

Kotisirkka on noin 2 cm pitkä kellanruskea hyönteinen. Se on muita sirkkoja leveämpi ja litteämpi. Vain lajin koiras ääntelee hankaamalla etusiipeä takasiipeä vasten.

Aiemmin kotisirkka oli yleinen vieras

Kotisirkka oli ennen etenkin Keski- ja Etelä-Suomen puulämmitteisissä taloissa hyvin tavallinen ihmisen seuralainen. Ihmisasunnoista se löysi niin tarvitsemansa lämmön, kosteuden kuin ravinnonkin. Sirkan siritys oli monessa kodissa jatkuva taustaääni. Kun keskuslämmitys yleistyi, asuntojen ilma muuttui kuivemmaksi. Tällöin kotisirkan elinolosuhteet muuttuivat sen olemassaolon kannalta ratkaisevan vaikeiksi. Pitkään sen kuviteltiin jo tyystin hävinneen maastamme. Kuitenkin viime vuosikymmeneltä  lähtien kotisirkkaa on jälleen tavattu aika ajoin. Suonenjoellakin omakotitalon asukkaat joutuivat aikoinaan jättämään kotinsa sirkkojen sirityksen vallattua sen.

Kotisirkka voi olla oire homevauriosta

Sirkkojen uuden tulemisen kannalta merkitsevin seikka on ilmeisesti ollut suomalaisten asuntojen paljon parjattu huono ilmanvaihto ja kosteusvauriot. Usein kotisirkkojen vaivaamissa rakennuksissa on ollut jonkin asteinen kosteushaitta. Tämä voisi selittää myös Suonenjoen sirkan esiintymisen, sillä yläasteelta on löydetty jo aiemmin terveydelle haitallinen homevaurio.

Sille, mistä kotisirkat varsinaisesti tulevat, ei ole löydetty täysin vedenpitävää selitystä. Sen verran kuitenkin tiedetään, että 1980-luvun lopulla kotisirkkoja salamatkusti Kaakkois-Suomeen Venäjältä tuodun lautatavaran mukana.

Yhtenä mahdollisena selityksenä pidetään sitä, että Venäjältä olisi meille levinnyt laji, joka sietää paremmin kuivaa ilmaa. Toisaalta sitä on koko ajan esiintynyt ja esiintyy edelleen jonkin verran kaatopaikoilla, joissa jätteiden maatumisen yhteydessä vapautunut lämpö tarjoaa niille turvalliset olosuhteet ympäri vuoden.

Kolmannen teorian mukaan ainakin osa niistä olisi karannut terraarioharrastajilta, jotka  kasvattavat niitä matelijoidensa tai sammakkoeläintensä ruuaksi. Myynnissäkin niitä tiettävästi on juuri tätä harrastusta varten.

Nykyään kotisirkkoja on löydetty mitä erilaisimmista lämpimistä ja kosteista paikoista kuten leipomoista, pesuloista ja kasvihuoneista. Lajin elinmahdollisuuksia on lisäksi parantanut asuinhuoneissa yleistyneet ilmankostuttimet ja lisääntynyt puulämmitys.

Oli miten oli, kotisirkka näyttä olevan täällä pysyvästi.

P.s. Kuva kotisirkasta on skannattu diasta.

Katso myös nämä:

Valkoselkätikka ja pähkinähakki talvella lintulaudalla – Katso HD video. Peukaloinen todisti taistelua erämaassa – Jättiläispuupistiäinen ja muurahainen hirmuisessa kamppailussa Kuvia elämän kolhimista: Keisarinviitta, heinäsirkka, varis ja talitiainen. Hyönteisten narrina – Kaikkea kokee, kun tarpeeksi kuvaa. Maailman ensimmäinen käkiaita – Arkiston helmi, v. 2004. Unohtumataton kuikkauinti – Uimarin ja kuikan kohtaaminen kesäillassa. Taiteellinen ympäristörikollinen Jackson Pollockin jalanjäljillä Miten käy palokärjen? – Arkiston helmi, v. 2008. Kuvia joita et halua nähdä:Törmäpääskykolonian tuho sorakuopalla kesällä 2010 Suomen huurteisimmat metsot. Perämoottorialli, tosi tarina marraskuulta 2006 Kuka leikkasi isokoskelon siivet? – Eläinrääkkäystapaus joulukuulta 2003.