Kohtaaminen “nälkäisen” hirven kanssa.
Tätä päivää ennen en ollut kohdannut hirveä luonnossa kuin kerran aiemmin lähietäisyydeltä.
Tämänpäiväinen hirvi tulee kuitenkin jäämään mieleeni aivan muusta syystä, kuin siitä että se oli vasta toinen kohtaamani hirvi. Eläin nimittäin jähmettyi tuijottamaan minua lähes minuutiksi. Samalla sen suusta vuoti todella runsaasti sylkeä: Minun siis täytyi olla sen mielestä todella syötävän näköinen!
Pitäisiköhän tässä tuntea itsensä imarrelluksi?
Muuta syytä himoita minua en näet halua uskoa hirvellä olleen – olihan se oli uroshirvi. Tämän voi päätellä siitä, että sen otsassa näkyi vielä selvästi, missä sen jo pudottamat sarvet olivat olleet.
Katso myös nämä:
Värikäs maailmani vaaleapunaisesta kissasta järripeippoon.
Korvaansa raapiva metsäjänis musiikkivideossa.
Viirupöllö aidalla ruskan aikaan – Arkiston helmi, v. 2006.
Västäräkki satumaassa – Erään kuvaustilanteen herättämiä tunnelmia.
Sepelkyyhkyn vankina – Kaikki ei aina suju niin kuin haluaisi.
Viimeinen metsästysretki: Opettavainen tarina metsästyksen moraalista.
Laulujoutsen törmäyskurssilla – Luontokuvaaja oli menettää arvokkaan lakkinsa!
Eläimellistä menoa saunassa – Luontopakina – Arkiston Helmi, v. 2005.
Johdatusta vai ei? Aarre löytyi nuolen suunnasta.
Hirviperhe taistelee hengestään – Dramatiikkaa RautalamminTyyrinvirralla v. 2004.
Vaaransiko salametsästäjä marjastajan hengen?
Nisäkkäiden tunnistustesti à la A. J. Melan Luurankoiset, v. 1882.
9 Comments
akileija
En tarkoittanutkaan mitään suurisuuntaista projektia; oikeastaan jo teit sen.
Palataan vaan silti lumoavien kuvien ja juttujen äärelle.
akileija
Olen jo kertonut. Mm. vähintään yhtä erinomaisen oman blogini yhteydessä. Minunkin blogi on paras lajissaan, koska luulen, että se on ainoa; kirjoitan ja kuvaan ainoastaan akileijoihin liittyvää (Akileijat – nuo hurmaavat viettelijättäret).
Menetköhän lankaan tässä vaihtokauppaehdotuksessani?!
Olli
Ei ajatus sinänsä hassummalta kuulosta, mutta tällä hetkellä en vielä osaa sanoa mitään tarkempaa, sillä minulla menee kaikki aika työhommissa (yo-kokeiden tarkastus).
Palaan asiaan joko huomenna tai perjantaina. Ok?
akileija
Pakko vielä palata tähän viehättävään hirvijuttuun. Mitä enemmän olen perehtynyt blogisi kiehtoviin tarinoihin, niin sitä varmempi olen siitä, että tuo hirvi osaa lukea, ja on lukenut blogiasi. Se itseasiassa yritti päästä haastateltavaksesi tai ainakin juttusi aiheeksi!
Tai sitten
se parhaillaan jossain kuusen juurella kirjoittaa omaa blogiaan, jossa kertoo sylkirauhaset auki reväyttäneestä kohtaamisestaan O.Korhosen kanssa.
Olli
Kerro lisää, s.v.p.. Mielelläni tuollaisia kommentteja kuuntelen. Lämmin kiitos niistä. Toisaalta jos olet vakuuttunut – yhtä paljon kuin minä – blogini erinomaisuudesta, voit toki kertoa siitä muillekin. Huom! En kerjää. 🙂
Tuomo
Eiköhän se ole hirvi- ja nautaeläimille normaalia, että “kuola” valuu. Vaan olisikos kuvat yhtä tarkkoja jos kuolan valuttajana olisikin ollut hirven sijasta karhu :-)Voisi siinä kamerakäsi vähän tutista.
Olli
Väitän ettei kamera ainakaan tutisisi, silä sehän on kuitenkin jonkinlaisen jalustan päällä. Toisaalta myöskään käsi ei tutisisi, sillä juostessa, pakoon, ei kenenkään kädessä ole juuri ylimääräisiä värinöitä. 🙂
akileija
No mitä teit, jotta sait syljen erittymisen loppumaan, ja jotta hirvi luopui aikeistaan ?
Kuvat ovat selkeitä; kätesi eivät siis tärisseet, eli Sinulla ei ollut ainakaan suurilla tunteilla varustettuja omia suunnitelmia tuon hirven suhteen?!
Olli
Ei siinä todellakaan olleet suuret tunteet minun puoleltani kyseessä.
Mitä taas hirveen tulee, niin luulen, että hirvi lopulta näki, millaisen otuksen kassa oli tekemisissä. Niinpä se päätti häipyä vähin äänin – vielä kun ehti – etsimään itselleen kauniimpaa kumppania.