Kivenkin kauneus on ihmisen silmässä – Mutta kamera auttaa sen löytämisessä.

Minulta useimmiten kysytty kysymys on ”Miksi kuvaat?”, jolloin yleensä vastaan, ettei kuva tai kuvaaminen ole tärkeintä, vaan näkeminen.

Tällöin korostan omaa subjektiivista kokemustani kuvaustilanteessa. Käytännössä tämä tarkoittaa myös sitä, että jo kuvaustilanteessa näen yleensä sen, mitä olen kuvallani hakemassa.

Se, miten kuvattavat kohteeni löydän, on usein pitkän prosessin tulos, mutta joka tapauksessa en koskaan kuvaa ilman, että olen, joskus hyvinkin tarkasti, tutkinut kohdetta etsimen läpi.

Etsimen voi korvata katsomalla, kuten kuuluisa englantilainen valokuvaaja John Hedgecoe neuvoo, kuvauskohdetta diakehyksen lävitse. Se toimii yllättävän hyvin ja helpottaa kuvan etukäteissuunnittelua.

Tämän yksinkertaisen ja halvan apuvälineen ongelma on siinä, että niistä on tullut jo lähes valokuvauksen reliikkejä, joista nuorempi sukupolvi on tuskin edes kuullut.

Se, mitä kukin kohteeksi valitsee, on tietenkin pitkälti riippuvainen henkilökohtaisista mieltymyksistä.  Kun sitten tietää mitä hakee, kohteet löytyvät joskus helpostikin.

Käytännön esimerkkeinä kaksi aivan viime päivien kuvaa, jotka kertovat mielenkiinnostani koko kuvapintaa kohtaan.

Yksityiskohdat ovat vain tukemassa kokonaisuutta. Molemmat kuvauskohteet tulivat vastaani aivan sattumalta, mutta toisaalta heti ne nähtyäni totesin niiden miellyttävän kovasti silmääni.

Ensimmäinen kuva on otettu Suonenjoen jätevedenpuhdistamon kierrätysmetallinkeräyspaikalla.

Kuvassa näkyvät ympyränmuotoiset kuviot ovat peräsin kahdesta bensatynnyrin päälle päällekkäin heitetystä – siis heitetystä ei heittämästäni – jousipatjan rungosta. Taustan värit taas kuuluvat  juuri mainitsemalleni tynnyrille.

Toinen aihe taas tuli vastaani käytyäni, jälleen kerran, turhaan etsimässä kuukkeleita.

Tällä kertaa tien varren ojassa seisova kivi punapintainen kivi kauniine kuvioineen kiinnitti huomioni.

Koska oli jo myöhäinen iltapäivä, ajattelin ensin jättää kiven rauhaan, mutta sitten kirjoittava kuiskasi suuriin hörökorviini jotain sen sekä edellisen patjakuvan tarjoamasta mahdollisuudesta lausua jotain valokuvauksen yleisistä periaatteista.

Toinen henkilökohtaisempi syy oli taas se, että kivien pinnan kuvaaminen on pyörinyt jo vuosia mielessäni ilman, että ajatus olisi koskaan muuttunut lihaksi. Nyt tämä tilanne antoi ainakin minulle nähdä, olisiko aiheen käsittelyä tarve josku jatkaa.

Faktaa: Kiven punaisuus johtuu punaisesta viherlevästä (Trentepohlia iolithus).

Katso myös nämä:

Katuvalokuvausta kastanjanmyyntikioskilla Madeiralla – Kuvia Madeiralta 8/8. Sinisen vuonon rannalla – neljä kuvaa Pohjois-Norjasta. 100 vuotta vanhoja postikortteja, n:o 10: Huomioita Kukkaistyttö-kuvan (v. 1914) sommittelusta. Leikkiä linssien heijastuksilla – pikkutylli kuvakokeilujen kohteena. Värejä etsimässä Metsäjänis vastavaloon – Tuloksena valkokauluksinen jänis sekä jäniksen valosiluetti. Sata vuotta vanhoja värikuvia Karjalasta Murmanskin radan varrelta, Prokudin-Gorskii -kokoelma, osa 3. Ylös suosta – Valokuvausharrastuksellakin on rajansa. Päivän kuvakokeilu: Tuuliviiri levoton Mielikuvia ja mieluisia kuvia Himmentimen käyttöaukon vaikutus terävyysalueeseen Valokuvauksen juhlaa – Pikkuvarpunen valomeren keskellä.