Kihokki ja itsepäinen muurahainen.
Kuvattessani vuosia sitten pyöreälehtikihokkia pääsin todistamaan kummallista näytelmää:
Kihokin luo taapersi punamuurahainen, joka hetken emmittyään tarttui eturaajoillaan kiinni kihokin pyyntikarvoista.
Sitten alkoi raivokas nyhtäminen, kun muurahainen hampaat irvessä yritti vapautua kasvin otteesta.
Pinnistäen kaikkensa se onnistui vihdoin vapautumaan kymmenien sekuntien taistelun jälkeen.
Mutta mitä se sitten tekikään?
Alkoi uudestaan sama näytelmä: Ensin jalat kiinni karvoihin ja sitten hirvittävää mikrokokoista ponnistelua, kunnes se pääsi jälleen irti.
Tätä toistui minuuttikaupalla, kunnes kyllästyin ja armahdin otuksen. Siirsin sen niin kauas, ettei se enää osannut takaisin.
Myöhemmin asiaa selvittäessäni minulle selitettiin, että kihokin pyyntineste on muurahaisestakin houkuttelevaa. Tässä tapauksessa se ”älyttömänä luontokappaleena” vain ei pystynyt ottamaan tilanteesta opikseen, vaan toisti samaa virhekäyttäytymistä kerrasta toiseen. ”Maailma on ihmeellinen Eskoseni.”
P.s. Molemmat kuvat on skannattu dioista.