Keltasirkku laulaa palkeet täynnä kurkku suorana.

Maassamme yleinen keltasirkku (Emberiza citrinella) laulaa usein näkyvällä paikalla korkella  puun latvassa, joten itsevarmuuden puutteesta lintua ei voi syyttää.

Keltasirkku ei ole kuitenkaan varsinainen mestarilaulaja, eikä sen melko lyhyt korkealta alkava mutta loppua kohti laskevaa säe ”tsi-tsi-tsi-tsi-tsi-tsiii” kuulosta kovinkaan voimakkaalta.

Se, miten lintu keltsirkku tuottaa äänensä, jää useimmille meistä arvoitukseksi johtuen linnun korkealla sijaitsevasta laulupaikasta.

Voidaksemme ymmärtää, millaisia ponnistuksia linnun on tehtävä vaatimattoman laulunsa eten, meidän on päästävä todella lähelle lintua.

On siis kiivettävä viereisen puun latvaan.

P.s. Oikeasti suosittelen kaikkia jättämään puun latvat rauhaan jo oman turvallisuutenne takia. Olen myös itseltäni kieltänyt moisen järjenvastaisen puuhastelun. Niinpä yllä olevassa kuvassa laulava lintu on vain kaksimetrisen kuusentaimen latvassa.

Kuvaupaikka oli vain noin 10 metriä kahdessa edellisissä blogeissani kertomistani rusakosta ja kangaskiurusta. Kuvasin linnun noin 15 minuuttia ennen kuin rusakon.

Katso myös nämä:

Talvinen räkättirastas, nälkiintynyt viirupöllö ja kesäinen keltasirkku. Tilhi, pikkulepinkäinen, keltasirkku ja kalalokki – kevään kuvasatoa. Keltasirkun ruokalistalla on myös hyönteisiä – kuvia keltasirkusta kesäpäivänä. Lintuja ja kuurankukkia – helmikuun alun hyytävien pakkaspäivien kuvasatoa. Puhelinsoitto joka piti tehdä – salmonella vaanii lintuja syöttöpaikoilla. Pikkulintujen talviuimala – Pikkuvarpunen ja keltasirkku kylpevät lokakuussa. Nuori mustaleppälintu pistää polkaksi Käenpoikanen leppälinnun ruokittavana. Kangaskiuru harvinainen mestarilaulajamme syysmaisemassa. Oma koti kullan kallis – kivitaskullekin. Puolikuuta mättäkailasta – Peippo kertoo kesän läheisyydestä. Kivitasku viihtyy korkealla – Kuvia kivitaskuista erilaisilla istumapaikoilla.