Kärsivällisyys kannatti – Värikkään pikkutyllikuvan syntyhistoria.
On 20.7.2012.
Kello on juuri lyönyt puoli kahdeksan illalla.
Olen jälleen kerran ajanut Suonenjoen jätevedenpuhdistamon lukitusta portista sisään.
Sinisten Kierrätyskonttien luona olevan sadevesilammikolla on kolme muuttomatkalla olevaa nuorta pikkutylliä.
Lammikon kaunis sininen väri houkuttelee kuvaamaan.
Hetken päästä linnut pyrähtävät lentoon. Seuraan niitä ja löydän ne toisen pienen lätäkön läheisyydestä.
Ensin en näe tilanteessa mitään mielenkiintoista.
Sitten huomaan lammikon takana olevan upouudenkirkkaanpunainen työkone heittävän osan väristään veden pintaan.
Otan muutaman kuvan nähdäkseni, miten kamerani toistaa silmin näkemäni värit ja valot.
Ei toista.
Niinpä siirryn muutaman metrin, ja haen parhaan mahdollisen kuvakulman värien vangitsemiseksi.
Jään odottamaan lintujen tulemista valitsemaani kuvauspaikkaan.
Odotan ja odotan. Eivät tule, vaan pysyvät kuin ilkikurillaan poissa kuvausalueelta.
Odottaessani otan kuvan lammikon väreistä, jotten vain unohtaisi sitä.
Kello on tuolloin 19.48.
Ratkaisematon tilanne jatkuu minuuttikaupalla.
Kaksi linnuista lepää liikahtamatta paikallaan. Yksi kuitenkin kulkee lammikon reunoilla, muttei sekään suostu tulemaan oikeaan kohtaan.
Lopulta tilanne laukeaa, ja linnut vaihtavat taas paikkaa.
Tällä kertaa en seuraa niitä, vaan siirryn seuraamaan sinisorsapoikueen elämää.
Käyn silloin tällöin tarkastamassa punaisen lätäkön tilanteen. Pikkutyllejä ei näy. Huolestun, koska aurinko on jo laskemassa metsänrajan taakse.
Kello 21.49 näen jo kaukaa lintujen jälleen olevan vielä kirkkaan punaisena loistavan lammikon lähellä.
Valitsen parhaan mahdollisen kuvauspaikan ja jään vielä kerran odottamaan.
Sitä minun ei kuitenkaan tarvitse tehdä, sillä yksi linnuista astelee lähes välittömästi kuvattavaksi.
Saan lähes kaksikymmentä toinen toistaan värikkäämpänä hohtavaa kuvaa.
Ilo on valitettavan lyhytaikainen, sillä kolmen minuutin kuluttua linnut äkkiä kohoavat siivilleen ja lähtevät jatkamaan muuttomatkaansa.