Kanahaukka, aitan seinä ja uskomaton usva
Jos luulit, ettei kolmella yllä mainitulla ole mitään luonnollista asiayhteyttä, erehdyit. Näin se meni:
Sain eilen lukijailmoituksen kuolleena löydetystä rengastetusta kanahaukasta, jonka lupasin käydä tänään hakemassa. Tämän tietysti teinkin, ja olisin suoriutunut keikasta kohtuullisen nopsaan, ellei…
Niin ellei kuvahaukansilmäni olisi kiinnittynyt maatalon pihapiirissä oleviin vanhoihin tavaroihin. Niillä kaikilla tuntui oleva tarina kerrottavana.
Ne tarinat isäntä auliisti kertoikin. Häntä kuunneltuani jäin miettimään, mitä tavaroita meidän jälkeemme jää. Ja jos jotakin jää, mitä suuresti epäilen nykyisten tuotteiden surkean laadun tuntien, mitä tarinoita ne kertovat?
Lähdettyäni maatalosta palasin kotiin kirjoittamaan keromusta kirsikkapuutarhasta. Saatuani sen loppuun, kiiruhdin viemään hakemani kanahaukan Kuopion Eläintieteellisen Museon intendentille, Jukka Kauppiselle, jolle olen kiikuttanut tämän kevään aikana kohtuullisen monta haukan kohtalotoveria.
Ulkona minua odotti yllätys eli sumu, valokuvaajan unelma. Valitettavasti valo oli nopeasti vähenemässä alle kriittisen pisteen, joten minun piti pinnistää muistikapasiteettini äärimmilleen löytääkseni hämähäkin seitin täyttämistä muistilokeroistani edes jotain kuvaamisen arvoista. Onneksi löytyi.
Sumu on kuvaajan kannalta mielenkiintoinen ilmiö, sillä silloin yksityiskohdat ja värit pelkistyvät. Se mikä jää jäljelle, on valon eri asteet ja kuvan sommittelu.
LuonnOLLIsesti,
Olli
1 Comment
OlliKorhonen.com » Blog Archive » Aika on suurin taiteilijoista
[…] P.s Tästä pääset keväällä samantyypistä aihetta käsitelleeseen blogipakinaani. Rating 3.00 out of 5 [?] […]