Kamera kääntyi kuukkeliin.

Aina ei voi saada, sitä mitä haluaa: Kuvittelin pakkasten jatkuvan hamaan huhtikuuhun hurmaavine huurrejoutsenkuvauksineen.

Vaan stoppi sille näyttää tulleen.

Samoin käynee myös hyvin alkaneiden koskikarakuvausten.

Kaiken hyvän lisäksi pihani kuusitiaisetkaan eivät näytä olevan kuuluisuudenkipeitä ja haluavan kuvattavan itseään.

Kuva: Kuukkeli metsän pimennossa.

Niinpä pakotin itseni kuvaamaan kuukkeleita (Kaikkea ei ole kirjoittamaani pakko uskoa), ja olen käynyt nyt muutaman kerran tiedustelemassa erästä tiedossani olevaa kuukkelipaikkaa.

Kuva: Kuukkeli kuusen oksalla.

Kaksi ensimmäistä kertaa olivat huteja, mutta tänään paikalle saapui peräti neljää iloista sielunveljeäni.

Kuva: Kuukkeli naavaisella oksalla.

Ja mikä parasta, sain mahdollisuuden  kuvata niitä useilla eri taustoilla.

Kuva: Kuukkeli pimeässä metsässä.

Jos tunnustan asian rehellisesti, niin en valita pätkääkään.  Mikäs sitäpaitsi savolaistuneelle kainuulaiselle luontokuvaajalle voisi olla rakkaampi kohde kuin Kainuun maakuntalintu.

Kuva: Kuukkeli naavaisessa kuusessa.

Kuva: Kuukkeli kuikkii kuusen oksalla.

P.s. Kuten tapoihin kuuluu, kaikki kuvat ovat täysin rajaamattomia, jotta näkisit kaiken juuri samoin kuin minäkin.

Katso myös nämä:

Uusia kuukkelikuvia Kuukkeli, minunkin sielunystäväni – Kuvia joita ei tarvitse hävetä. Kuukkelien kaa – Jälleen! Neljäs kerta toden sanoi – Kuukkelit antoivat jälleen kuvata itseeän. Kuukkeli nukkuu korpimetsässä – harvinainen luontohetki kuvassa. Tapasin sielunveljeni kuukkelit. Terveisiä kuukkeleilta. Sadepäivien kuukkelikuvia Kuvia kuukkelista lumisessa metsässä Kuukkelini naavametsässä. Pikavisiitti kuukkelien luona Kuuntele kuinka Kainuun maakuntalintu kuukkeli tarinoi Savossa