Kalliolouhoksen pikkuruiset pikkusirrit yllättivät suuresti
Olen parina viime viikkona viettänyt paljon aikaani Suonenjoen kauniilla harjualueella, Lintharjulla, olevalla suurella kivilouhoksella. Syy kiinnostukseeni ovat olleet värikkäiden ja mielenkiintoisten jyrkkien kalliopintojen alapuolelle syntyneiden suurten sadevesilammikoiden ympärille esiintyvä linnusto, etenkin BirdLife Suomen vuoden lintu, pikkutylli.
Aiempina vuosina paikassa ei ole juuri ollut mitään elämää, mutta tänä alkukesänä on tilanne ollut aivan toinen johtuen siitä, että viranomaiset keskeyttivät louhoksen toiminnan sieltä löydettyjen ympäristöuhkien tutkimusten ajaksi.
Suurimman yllätyksen louhos tarjosi kuitenkin viime viikon perjantaina, jolloin huomasin sinne ilmestyneet kaksi todella pientä kahlaajalintua, pikkusirriä .
En ollut aluksi uskoa silmiäni, sillä tähän aikaan lajia ei juuri Pohjois-Savossa juuri nähdä. Mikä teki niiden näkemisestä vieläkin mykistävämmän kokemuksen, oli se ympäristö, johon ne olivat muuttomatkallaan kohti Jäämeren rannikoita eksyneet. Vai olivatko ne eksyneet? Ehkäpä kalliolouhoksen jyrkät rinteet ja vesilammikoiden kiviset rannat olivat saaneet sirrit hetkeksi uskomaan olevansa jo perillä?
Kovin kauan arktinen maisema ei niitä kuitenkaan hämännyt, sillä vain kaksi päivää myöhemmin kaksikko katosi.
Pikkusirri (calidris minuta) on meillä tavattavista sirrilajeista pienin (n. 13-14 cm), vain noin sinitiaisen kokoinen. Suomessa lajia tavataan lähinnä vain muuttoaikoina, etenkin syysmuutolla loppukesällä. Meillä se on erittäin harvalukuinen pesijä (0-5 paria vuosittain), eikä Norjassakaan pesivien parien määrä ole kovin korkea, vain 200-300 paria. Lajin pääasiallinen pesimäalue Euroopassa onkin Venäjä.
Lintharju on yksi Suomen luontohelmistä
Suonenjoen taajaman vierellä sijaitseva noin 10 kilometriä pitkä kaunis harjumuodostelma on valittu yhdeksi Suomen Luonnonsuojeluliiton yhdeksi Suomen satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi valituista 100 luontohelmestä. Tästä linkistä voit lukea asiasta enemmän.