Kaksi metsäkaurista osoittaa sydämet sulattavaa rakastavaa hellyyttä toisilleen
Muutama päivä sitten kuulin, että eräällä peltoaukealla, jolla olin muutaman kerran aiempina vuosina onnistunut kuvaamaan metsäkauriita, oli nyt jälleen nähty metsäkauriita. Kertojan mukaan ne eivät olleet myöskään pelänneet pellon laidalla kulkevan tien liikennettä.
Sinne siis. Tänään sitten sain lopulta aikaiseksi lähteä paikalle, ja toden totta, pellolla oli nytkin ruokailemassa kolme kaunista kaurista. Eivätkä ne todellakaan tuntuneet välittävän autostani tuon taivaallista. Niinpä seurasin niiden elämää – hyvin yksitoikkoista sellaista – aitiopaikalta parin tunnin ajan.
Lähtiessäni paikalta valon vähennettyä metsäkauriit jäivät jatkamaan rauhallisina ruokailuaan. Seikkailu ei kuitenkaan loppunut tähän.
Ei lainkaan, vaan suorastaan päinvastoin. Muistin nimittäin lähistöllä olevan kauriiden ruokintapaikan, ja päätin suunnistaa sinne nähdäkseni, olisiko siellä myös kauriita. Voitte vain kuvitella iloni havaitessani niitä siellä todellakin olevan. Kaksi kappaletta, joista toinen oli kookas seurantapannalla varustettu yksilö.
Vaikka alun perin aikomukseni oli olla kuvaamatta enää mitään valon vähyyden takia, jouduin kuitenkin nyt pyörtämään pyhän päätökseni, sillä taivaalta alkoi sataa suuria valkeita lumihiutaleita. Näky oli niin kaunis, että tunsin suorastaan luontokuvaajan velvollisuudekseni ikuistaa se.
Tuossa tilanteessa ei kuitenkaan ollut varsinaisesti mitään erikoista. Mutta se, miten kauriit hetken päästä alkoivat käyttäytyä, oli sitten sitäkin yllättävämpää, vaikka olin kerran aiemminkin päässyt todistamaan niiden samanlaista käyttäytymistä. Tuolloin minulla vain ei ollut mahdollisuutta tallentaa tilannetta muuten kuin valokuvin. Nyt oli onneksi toisin, ja onnistuin kuin onnistunkin kuvaamaan videolle lähes koko hellyttävän tilanteen.
Jos tämä ei ole sydämen sulattavaa hellyyttä, niin mikä sitten?
2 Comments
Katri Mäkinen
Videossa on Satumaisen kaunis tunnelma, joka välittää viehkosti kauriiden syvän kiintymyksen toisiinsa.
Sitä katsellessa en taaskaan voinut välttyä ajatukselta, miten moni ihminen ei edelleenkään ymmärrä sitä, mitä kaikkea kaunista ja sykähdyttävän mieleenpainuvaa on vielä jäljellä olevissa metsissäkin, jotka ovat hiljalleen vain muisto kirjoitetuissa tarinoissa ja perhealbumeissakin. Surullisinta on, ettei osa ihmisistä edelleenkään ymmärrä tai edes tiedä sitä, että luonto ja sen eläimet ovat yhä ahtaammalla, kun ei ymmärretä tai tai välitetä siitä tosiseikasta, että kun luonto ja sen eläimet häviävät, ei ihmiselläkään ole mitään mahdollisuuksia selvitä, varsinkin kun WWF hiljattain julkaisi tiedon, että selkärankaiset nisäkkäät menehtyvät nyt 2%:a per vuosi. Ja metsienkin tuhoamistahti vain kiihtyy.. 🙁
Olli
Kiitos, että pidit videosta. Se, mitä myöhemmin toteat, on varmastikin totta. Oikea, koskematon luonto on katoamassa ja muuttumassa myytiksi, josta voi lukea kirjoissa ja nähdä kuvissa. Onneksi on kuitenkin edelleen ihmisiä – samanlaisia kuin Sinä – jotka näkevät nykyisen kehityksen vaarat, ja haluavat kertoa niistä myös muille.