Käenpoikanen leppälinnun ruokittavana.
Viimeiset kolme päivää ovat kuluneet päivällä kahta käenpoikasta kuvaten ja illalla vattuja keräten.
Vattujen poimiminen on sujunut yli odotusten, mutta käkikuviin on jäänyt moniin paljon toivomisen varaa.
Käkien osalta tilanne on tosian ollut sillä tavalla poikkeuksellinen, että kuvauspaikallani on ollut peräti kaksi nuorta käkeä, joita molempia ovat käpylinnut ruokkineet.
Ja eikä voi kuin ihmetellä, kuinka nuo pikkulinnut jaksavat väsymättä kantaa ruokaa itseään paljon kookkaammalle poikaselle, joka koko ajan äänekkäästi kerjää lisää ruokaa suureen punaisena ammottavaan kitaansa.
Mikä pahinta leppälinnun kannalta, nuori käki ei lainkaan rauhoitu saatuaan ruokaa nokkaansa, vaan jatkaa ruuan kinuamista entistä äänekkäämmin.
Kerjätessään ruokaa käki muuten värisyttään usein toista siipeään. Ilmeisesti sen puolen siipeä, josta suunnasta lintu uskoo ruokkijansa tulevan.
Eipä käy kateeksi pikku leppälinnun kohtalo. Päinvastoin käy sääliksi.
Kaiken lisäksi ainakin toista käenpoikasta ruokkii ilmeisesti vain leppälintukoiras.
Naaraslintua en ole nähnyt kertaakaan tämän linnun lähellä niinä kolmena päivänä, joina olen lintuja nyt seurannut.
Ihmeellistä on vanhempien rakkaus ”pienokaistaan” kohtaan!
2 Comments
tarja jauhiainen
Vuosikymmen sitten näin kun keltasirkku ruokki käenpoikasta 🙂
Olli
Sepä hauska havainto. Keltasirkku ei kyllä ole kovin yleinen käenpoikasen isäntälintu.