Kaakkurini palasivat! – Tunnelmakuvia Pohjois-Savon ensimmäisestä palaajasta.
Kiitos ihanien lukijoideni saan yleensä nopeasti tiedon itselleni tärkeiden lajien palaamisesta. Näin kävi eilenkin, minkä takia suunnistin yhdelle tutuista kaakkurien pesälammista. Enkä turhaan, sillä siellä todella kellui rauhallisena yksi kaakkuri. Ilmeisesti lintu tunnisti minun unohtumattoman figuurini, sillä se ei juurikaan reagoinut saapumiseeni.
Joten ei kun tuumasta toimeen ja etsimään kylmää vettä tihkuvalta suolammen rannalta lokoisa makuupaikka. Aluksi lintu pysyi mielestään turvallsien kaukana minusta, mutta noin tunnin odottelun jälkeen se selvästi rohkaistui ja tuli lepäilemään oikein hyvälle kuvausetäisyydelle.
Linnun kasvaneesta luottamuksesta minuun kertoo se, että kun lopulta nousin pystyyn poistuakseni paikalta, se ei reagoinut liikkeisiini mitenkään. Se oli siis todellakin tunnistanut monivuotisen ystävänsä – niin ainakin minä itse haluan uskoa.
Alla esimerkkejä päivän kuvista, jotka ovat aikajärjestyksessä ja rajaamattomia, jotta voit itse nähdä ja kokea saman läheisyyden kasvamisen tunteen kuin minäkin. Yksi kuvista on varmaankin kauneimpia koskaan ottamiani kaakkurikuvia.