Johdatusta vai ei? Aarre löytyi nuolen suunnasta.
En todellakaan usko enteisiin tai johdatukseen, mutta tänään sattui jotain kohtuullisen kummallista.
Olin tarkastamassa eräällä syrjäisellä metsätiellä, olisiko eilen sen varressa näkemäni nuori teeri edelleen paikalla ja paremmin kuvattavissa – Optimisti-Olli kun olen.
Teertä en kuitenkaan löytänyt, joten ajoin metsätietä eteenpäin.
Ajettuani noin kilometrin havaitsin yhtäkkiä valkean nuolikuvion itseni puoleisella ojan penkereellä olevassa isossa harmaassa kivessä.
Uteliaskin kun olen, pysäytin välittömästi autoni käydäkseni katsomassa, olisiko nuolen suunnassa jotain mielenkiintoista.
Eipä löytynyt, ellei sellaisiksi katsota metsäkoneen vaurioittamasta kalliosta irronneita tasapaksuja liuskeita.
Niinpä jatkoin jälleen matkaani siinä toivossa, että nuoli tarkoittikin jotain kauempaa kohdetta. Niinpä olin hyvin pettynyt tullessani pian tien päässä olevalle kääntöpaikalle, jossa oli vain valtavan suuria ja rumia energiapuukasoja.
Lähdin siis paluumatkalle aikeissani ajaa suoraan kotiin, sillä nälkä kurni jo vatsassani.
Kun sitten saavuin jälleen äsken löytämäni nuolen kohdalle, päätin kuitenkin pysähtyä ja tarkastaa paikan vielä kerran. Jos sittenkin …
Nousin siis ulos autostani, jolloin katseeni tavoitti tien poskella retkottavan kannon juurakon päällä kookkaan oudonnäköisen sienen:
Piispanhiippa!
Minulle sieni oli kuin aarteen löytäminen, vaikken mikään sienten harrastaja tai kuvaaja olekaan.
Vuosien kuluessa olisin kuitenkin tarvinnut muutaman kerran tämän lajin kuvaa, mutta valitettavasti sitä ei minulla ollut noina kertoina ollut. Nyt siis on.
P.s. Se, etten ollut piispanhiippa ensi pysähdyksellä huomannut, johtui yksinkertaisesti siitä, että se oli eri puolella tietä kuin itseään osoittanut nuoli.
Kaiken lisäksi uskollinen kuvakonini seisoi tuolloin minun ja sienen välissä estäen minua näkemästä sen.
Tags: Piispanhiippa, Volvo 240, teeri
2 Comments
Katariina
Tarina oli kerrottu jännällä tavalla. Niin jännällä että vasta viimeisen kuvan suurennettua tajusin mistä oli kysymys…kun tuo Piispanhiippa oli minulla aivan uusi sana suomen kielessä. Hmm..olisiko biskopshatt…eller mössa på svenska…int vet jag…
Olli
Biskopsmössa, enligt Kasvimuseon Suomen Sieniopas. 🙂