ITE-taiteilija Niilo Rytkösen taide koskettaa etenkin talvella
ITE-taide (Itse Tehty Elämä), joka tunnetaan myös nimillä nykykansantaide tai outsider-taide, on kansantaiteen uudempi ilmentymä, jossa korostuu yksittäisen taiteilijan oma persoonallinen luovuus.
Kuinka moni meistä – etenkin maaseudulla asuvista – on valmis alkamaan toteuttaa itseään taiteilijana riippumatta, siitä mitä oma lähipiirimme tai lähiympäristömme saattaa asiasta ajatella.
Sen Niilo jo vuosia sitten uskalsi tehdä, vaikkei hän aluksi moneen vuoteen juuri ymmärtämystä taiteelleen saanut.
Onneksi muiden huvittuneen ja piilotetun epäuskon ajat ovat Niilon osalta varmaankin takanapäin, onhan hänen töitään ollut nähtävänä niin Kiasmassa kuin taidekeskus Haihatuksessa. Onpa hänen taidettaan esitelty v. 2007 valmistuneessa saksalaisessa TV-dokumentissakin.
Tällä kertaa polkuni kulki Niilon aivan tien varressa sijaitsevan näyttelyn ohitse palatessani eräästä mahdollisesta koskikarojen kuvauspaikasta. Pieni mutka Pieksämäentieltä oli vaivan arvoinen, sillä hänen jo aiemmin kesällä näkemäni uudet teokset puhuttelivat lumipeitteisinä ainakin minua aivan uudella tavalla.
Jotenkin koin paikassa jotain samaa tunnelmaa, kuin mikä oli aina välittynyt vaikuttavista Talvisodan Raatteen tien taistelujen mustavalkoisista kuvista. Tunnelmaa korosti myös talvisen iltapäivän harmauden värittömyys.
Sitä, mitä meistä itse kukin Niilon taidetta nähdessään tuntee, on mahdoton arvailla. Olen kuitenkin itse käyttänyt Niilon luona useita ulkomaisia kollegoitani, jotka ovat yleensä ennen vierailua lähes kyseenalaistaneet sen merkityksen. Lopputulos on kuitenkin on ollut joka kerran sama: Kiitollisuus siitä, että saivat nähdä jotain sellaista, jota eivät olleet osanneet edes olla olemassa.
Niilo Rytkösen tienvarsinäyttely kartalla.