Ilta tulee kaakkurilammelle.
Eilen, kuten muinakin viime päivinä ,vietin aikaani kaakkurieni kanssa.
Kaakkureita ei tarvinnut juuri edes yrittää kuvata, koska ne lähtivät iltakalaan melko aikaisin.
Niinpä kiinnostuin lammen muista asukkaista, joita olivat ainakin metsäviklopari ja isokoskelopari.
Metsäviklosta onnistuinkin saamaan oikein mieluisan kuvan sen lennähdettyäni vain muutaman metrin päähän makuupaikastani. Aluksi siitä ei näkynyt laskeutumisen jälkeen vilaustakaan, mutta yllättäen se nosti päänsä näkyville kohdassa, jossa kuiva heinikko ei ollut kuvaamisen esteenä.
Kuvausmielessä keskityin kuitenkin isokoskeloihin, koska ne olivat hiukan yllättävässä ympäristössä, ja koska, kiitos laskevan auringon, ympäröivän maaston värit hehkuivat kauniisti tyynen lammen pinnalla.
Valinta ei sinänsä ollut kovin järkevä, sillä varsinkin valkeakylkinen ja tummakaulainen isokoskelokoiras on periaatteessa mahdoton kuvattava auringonpaisteella liian suuren kontrastieronsa takia.
Ainut toiveeni oli saada kuvattua sitä lievästi takaviistosta, jolloin valkeista kyljistä ei heijastuisi aivan liikaa valoa. Tähän lintu ei kuitenkaan koko aikana suostunut.