Ihanan puputyttöni iltajumppa – Metsäjänis voimistelee.
Kun kaksi vuotta sitten kuvasin metsäjänistä lähes koko kesän, kuvittelin, ettei vastaava tilanne voisi koskaan toistua.
Toisin on kuitenkin käynyt, sillä olen ollut nykyisen puputyttöni luona treffeillä tähän mennessä viimeisen kahden viikon aikana jo seitsemän kertaa.
Söpön jänikseni valokuvaaminen on kuitenkin jäänyt erittäin vähälle, sillä se on suostunut esiintymään minulle lähinnä vain tylsiä kuvia tuottavalla nurmikolla vähäisen valon aikaan illalla.
Videokuvaaminen noissa oloissa vielä onnistuu, sillä elävän kuvan viehätys on useimmiten muissa seikoissa kuin kuvan kompositiossa, kauniissa väreissä tai kiinnostavassa valon ja varjon kontrastissa.
Eilen illalla sain kuitenkin kaksi syytä ottaa ihan oikeita valokuviakin jänisystävästäni.
Ensimmäinen valokuvaamisen arvoinen tilanne tuli eteeni kohta treffipaikallemme saapumiseni jälkeen, kun jänis aikansa apiloita naposteltuaan innostui venyttelemään verrattoman makeasti.
Koska valoa oli riittävästi ja etäisyys vain noin 15 m, olin enemmän kuin tyytyväinen eläinmallini käytökseen, ja otin kuvat tilanteesta, vaikka kuvien taustoja ei voinut sen enempää kehua.
Toinen tilanne tuli eteeni noin kaksi tuntia myöhemmin, kun pitkäkorva hakeutui läheisen muovisen kasvihuoneen seinän viereen syömään siellä kasvavia kukkia.
Tällä kertaa valoa ei todellakaan ollut enää paljon, mutta juuri illan hämäryyden luoma tunnelma sekä kasvihuoneen kaareva seinä kulkemassa vinosti koko kuva-alan poikki pakottivat minua painamaan kamerani laukaisinta.
Eikä sitä päätöstä todellakaan tarvinnut jälkeenpäin katua.
Kuvassa on myös mielestäni tahatonta komiikkaa: Jänis katsoo paikalleen jähmettyneenä edessään kohoavaa valtavaa estettä kuin tuumien turhautuneena elämänsä kovuutta: ”Mistä tuokin on tuohon tullut?”
1 Comment
E. Salonen
Moi!
Hienoja kuvia! Olen avannut uuden luontokuvablogin. Olen nuori luontoharrastaja ja -kuvaaja. Osoite siis on http://esalonen.blogspot.fi/.
Terveisin,
E. Salonen