Hyönteisten narrina – Kaikkea kokee, kun tarpeeksi kuvaa.
Monenmoisia koomisia tilanteita on varmaan sattunut kuvausreissuillani vuosien mittaan. Joskus jopa hyönteiset ovat tuntuneet pitävän minua pilkkanaan.
Erään kerran kovakuoriainen – ilmeisesti lehtikantojäärä – istahti objektiivini päälle. Ja tietenkin objektiivi oli juuri makro-objektiivi. Siis sellainen, jolla hyönteisiä kuvataan.
Onneksi minulla oli varakamera mukanani, joten pystin ottamaan minua kiusaavasta linssiluteesta kuvan perhosten kuvaamiseen soveltuvalla 300 mm:n objektiivilla.
Niittyheinäsirkka supertelen päällä
Myös isommat objektiivini ovat joskus kiinnostaneet hyönteisiä. Seuraavassa kuvassa, joka on otettu samana kesänä kuin edellinen kuva, niittyheinäsirkka on istahtanut lepäämään isoimman lintukuvausobjektiivini päälle. Yritä siinä sitten lintuja kuvata!
Lentomuurahaisten soidinmenot Volvoni katolla
Autoanikaan ötökät eivät ole jättäneet rauhaan. Tässä kuvassa on taas kyse ilmiöstä, jonka olen joutunut kokemaan useana loppukesän aurinkoisena päivänä lentomuurahaisten parveiluaikaan: Jostain syystä nuo pienet siivekkäåt näet ovat ihastuneet kuvakonini vaaleaan selkään ja laskeutuneet pitämään ötökkämäistä bakkanaalia sen katolle. Parhaimmillaan niitä on hyörinyt siellä satoja.
Koska tämä on todella tapahtunut useita kertoja, se viittaa käyttäytymishäiriöön, jota jonkun tiedemiehen kyllä olisi syytä tutkia.
Herukkaperhonen ihastui Gitzo-jalustaani
Viimeinen kuvasarja on vain kahden vuoden takaa, joten muistan sen vielä todella hyvin.
Olin tuolloin kuvaamassa piekanan pesintää Suonenjoella. Olin juuri lepäämässä kuvausten välissä, kun jostain paikalle lennähti kaunis herukkaperhonen. Eikä siinä kaikki, se istahti kamerajalustani päälle.
Hassuinta tilanteessa oli se, että perhonen ei suostunut jättämään jalustaa ennen, kuin siirsin tämän toiseen paikkaan. Silloinkin pieni siivekäs palasi heti takaisin uuden salarakkaansa luo. Itse asiassa siirsin kokeilumielessä jalustaa useamman kerran, ja tulos oli aina sama: Perhonen palasi jalustan luo.
Noin puolen tunnin jälkeen kyllästyin piirileikkiin ja jatkoin lintujen kuvaamista. Vasta tuolloin perhonen lopulta hävisi paikalta. Varmaankin siksi ettei se ei enää päässyt rakkaan jalustansa luo. Mahtoi olla pettynyt.