Huurteen hurma: Jatkoa kesän tanssiville ruohoille.
Pakkasaamun tunnelmakuvia kauniin Suonenjoen rannassa.
Ehdin tänään pikaisesti ihailemaan yöpakkasen kuuraan peittämää Suonenjoen rantakasvillisuutta:
Tosin syy joella käyntiin oli aivan jokin muu kuin luonnon kauneuden ihailu, mutta nyt en vielä kerro siitä, vaan keskityn kertomaan siitä, mitä näin, kun olin tekemässä sitä, josta en nyt siis kerro.
Voikohan asian vielä vaikeammin ilmaista. Todennäköisesti kyllä, joten täytynee harjoitetulla sitäkin taitoa.
Joka tapauksessa löysin siis itseni joen rannasta katselemasta, kuinka muutama tunti aiemmin nousseen auringon – se on siis vielä tallella, vaikka edellisessä jutussani jotain muuta epäilin – valo siivilöityi valkeiden jääkiteiden kuorruttamien ruohojen lävitse.
Eikä kestänyt kauan, kun silmieni edessä avautuva kaunis pienmaisema toi mieleeni kesäisen kokeiluni tanssivista ruohoista, jonka tulos oli ollut itsellenikin iloinen yllätys.
Miksi siis en jatkaisi siitä, mihin tuolloin jäin? Tuumasta toimeen, vaikka keskittymistä kuvaamiseen koko ajan rajoitti se, että minun piti samanaikaisesti tarkkailla sitä kohdetta, jonka takia paikalla yleensäkin olin.
Erityisen tyytyväinen olen kuvaan, jossa sain tallennettua optiikaan itsensä aiheuttamat kauniit värilliset kahdeksankulmiot kimaltelemassa kuin jouluvalot jäisten ruohojen seassa.