Huuhkajan huikea pesäpaikka – Sokean kanan seikkailut, osa 2.

Viime pakinassani kerroin, kuinka ylenpalttisen avuliaiden lukijoiden vihjeiden avulla pääsin kuvaamaan lähes valmiiseen pöytään. Eivätkä ne ole olleet suinkaan ainoat kerrat.

Eräs lukijani oli jo vuoden 2005 toukokuussa tarjonnut useamman kerran mielenkiintoista kuvauskohdetta, mutta johon tarttuminen ei ollut onnistunut työkiireiden ja onnettomien kuvausilmojen summana.

Myöhemmin samainen lukija otti uudestaan yhteyttä ja tarjosi huuhkajanpoikasia hopealautasella. Houkutus oli arvatenkin voittamaton, ja niinpä ylväs volvovanhukseni kiisi pitkin pölyisiä kyläteitä viedäkseen minut kohti uusia seikkailuja.

Tällä kertaa vain jouduin jättämään uskollisen korpikamelini metsäautotien laitaan ja jatkamaan matkaani yli kallioiden ja kukkuloiden päätyäkseni hengästyneenä ja hikeä valuvana loppujen lopuksi mahtavan silokallioisen vaaran huipulle. Vaan olipa kallion laelta avartuva näkymä monta kertaa kärsityn vaivan arvoinen.Ja koko vaelluksen kruunasi kaatuneen männyn juurakon alla kyyhöttävä jörö veljestrio, joita katsellessani tuli mieleeni väistämättä Jukolan Juhani. Niin silmät ihmetyksestä ympyriäisinä nuo pimeyden valtiaslinnun jälkeläiset tuijottivat yllättäen eteensä ilmestynyttä luontoesteetikkoa.

Huuhkajanpoikaset yhdessä kasassa juurakon suojassa.

Valitettavasti minun oma henkilökohtainen esteettisyyteni oli vain sitä luokkaa, että näkemisestäni järkyttyneiltä viattomilta luontokappaleilta todennäköisesti katosi ruokahalu sillä siunaamalla.  Mutta aiheuttamani henkinen vaurio ei varmaankaan ollut niin vakava, ettei se olisi  parantunut huolehtivan emon tuodessa myöhemmin poikasilleen extraparasta A-luokan metsämyyrää tai jotain muuta laadukasta huikopalaa.

P.s. Huuhkajan poikasia ei aseteteltu eikä niihin mitenkään koskettu missään vaiheessa kuvauksia.

Katso myös nämä:

Terveisiä huuhkajavuorelta. Huuhkaja lämmittelee ilta-auringossa. Närhi hyökkää kohti huuhkajaa – Harvinainen tilannekuva 34 Kuva hirveästä huuhkajasta himoamassa MINUN rusakonpoikasiani! Johdatusta vai ei? Aarre löytyi nuolen suunnasta. Värikäs maailmani vaaleapunaisesta kissasta järripeippoon. Hetkiä kalatiiranpoikasen elämässä – Hellyttävä tarina yhden linnunpoikasen päivästä. Elsa soitti! – Ja mitä siitä seurasi. Tarina kottaraisista talven kynsissä. Kuukkeli nukkuu korpimetsässä – harvinainen luontohetki kuvassa. Kuinka pieni rusakonpoikanen päätyi autoni alle – Kuvitettu tosi tarina lapsille ja lapsenmielisille. Repsahdin telkkään – Tosi kertomus kuvaajan ja kuvattavan oudosta ystävyydestä. Sumuisilta saloilta – Arkiston helmi, v. 2004.