Hitaasti hiipivä harmaahaikara iskee kalan kuin salama kirkkaalta taivaalta
Viime lauantaina onni hymyili minulle laveasti: Kun lähdin Suonenjoelta kohti vajaan 30 kilometrin päässä kohisevaa Tyyrinvirtaa, taivas oli harmaa ja satoi vettä. Mitä lähemmäksi Tyyrinvirtaa tulin, sitä poutaisemmaksi sää muuttui, ja kun olin perillä, iltaurinko hymyili jo lempeästi poutapilvien välistä.
Mutta paras oli vielä tulossa! Olin juuri ja juuri saanut jalustani pystytettyä ja kamerani kuvausvalmiuteen, kun huomasin muutamien kymmenien metrien päässä kivellä jököttävän harmaahaikaran alkavan liikkua kuin hidastetussa filmissä. Kokemuksesta tiesin sen havainneen kalan ja yrittävän nyt päästä siihen käsiksi terävällä nokallaan.
Tosin kokemuksesta tiesin myös, että ylivoimaisesti useimmissa tapauksissa sen saalistus jää pelkälle yrityksen asteelle. Niinpä kun painoin kamerani videonauhoitusnappia, en odottanut saavani tallennettua mitään muuta kuin harmaahaikaran hitaan liikehdinnän kohti jossain pinnalla alla uivaa kalaa. Toisin kuitenkin kävi. Onneksi!
Jälkeenpäin saatoin vain onnitella itseäni ja olla kiitollinen onnettarille harvinaisuudessaan lottovoittoon verrattavan tilanteen kuvaamisesta. Jos olisin tullut paikalle minuutinkin myöhemmin, en olisi saanut erikoista tilannetta lainkaan taltioitua.
Myös säiden jumalat olivat minulle olleet suosiollisia, sillä Suonenjoella sää oli koko tuon ajan ollut edelleen harmaa ja sateinen. Pitäisiköhän minun yrittää joskus lototakin?
2 Comments
Leena Asikainen
Olipas hieno esitys sinulla patsastelijasta.
Tyyrinvirta on hyvä paikka, olet sieltä saanut hyviä otoksia.
Olli
Kiitos Leena! Tyyrinvirta on todella ollut minulle aikamoinen aarrearkku, ainakin mitä tulee syksyisiin harmaahaikaroihin ja talvisiin laulujoutseniin. En valita. 🙂
t. Olli